Parhaat suomalaiset nettikasinot ja ilmaista pelirahaa
Perjantai, 24 marraskuu 2017
Koti / Artikkelit / Liigaennakko 2017-2018
Liigaennakko

Liigaennakko 2017-2018

Jääkiekkokausi 2017-2018 on jo täydessä käynnissä. Kauden 2016-2017 Play Offsit olivat mielenkiintoista seurattavaa. Huikea Tampereen derby päättyi vasta seitsemännen pelin jälkeen Tapparan juhliin. Ilves pelasi parhaimman kautensa miesmuistiin. Pudotuspelien päätteeksi nähtiin vielä jymypaukku, kun KalPa yllätti koko kiekkokansan raivaamalla totaalisena altavastaajana tiensä finaaleihin. Kuopiolaisten paukut eivät kuitenkaan riittäneet tiiviissä ottelutahdissa ja Tappara korjasi potin jo toisen kerran peräkkäin. Tapparan organisaatio jyrää kuin terminaattori, eikä joukkue ole heikentynyt tippaakaan. Päin vastoin. Olisi hullua nimetä ketään toista ennakkosuosikkia kaudelle 2017-2018. Mustia hevosia sen sijaan on vaikka muille jakaa.

 

Saipa logo

SaiPa

SaiPan kausi 2016-2017 oli painajainen. Pekka Tirkkonen vaihtui Ari Santaseen, eikä uusi päävalmentaja saanut missään vaiheessa joukkuetta näppeihinsä. SaiPa onnistui kauden aikana raapimaan 60 pelistä vain 14 voittoa ja tuloksena oli ylivoimainen jumbosija. Lappeenrantalaiset operoivat 3. pienimmällä budjetilla ja se on yksi Liigan pikkuseuroista. Jatkuviin ohikausiin ei ole varaa.
Moni hieraisi silmiään kun SaiPa pestasi tällä kaudelle päävalmentajakseen Tero Lehterän. Räiskyvistä puheistaan tunnettu MM95-pelaaja ei ollut valmentanut ennen SaiPa-pestiään peliäkään päävalmentajana miesten tasolla.

SaiPan vaihtuvuus pelaajien suhteen on tapahtunut lähinnä hyökkäyspäässä. Oma kasvatti Anssi Löfman ja kanukki Cody Kunyk, sekä Topi nättinen ostettiin johtaviksi pelaajiksi Ville Kohon ja Kim Strömbergin kaveriksi. SaiPalla on ollut tapana ostaa joka kausi vähintään kaksi kanadalaista, eikä tämä ole poikkeus. Tällä kertaa rosteriin on haalittu David Goodwin, sekä Roy Radke (ottelukohtaisella sopimuksella). NCAA-liigassa piste per peli-tahtia nakuttanut Goodwin on totaalinen kysymysmerkki, mutta SaiPan skouttausosastolla tehdään selvästi jotain oikein, sillä Pohjois-Amerikan hankinnat ovat osuneet kohdalle hyvällä prosentilla. Viime kaudella tosin sekään ei auttanut.

Vaikka SaiPa aloitti kauden 2017-2018 kahdella tappiolla Kookoolle, niin kurssi voi aivan hyvin kääntyä, jos johtavat pelaajat alkavat pelata tasollaan. Lehterällä ei ole yhtä paljon paineita, kuin isojen seurojen valmentajilla ja hän pääsee toteuttamaan peli-ideologiaansa itärajan tuntumassa vapaasti. Mikäli kausi lähtee menemään samaa latua kuin viimeksi, niin fanit äänestävät jaloillaan. Lehterälle vaaditaan potkuja ja SaiPa pelaa parille tuhannelle ihmiselle. Silloin on seurajohdolla edessä todellinen kiirastuli, eikä Lehterän ”poikamaiselle leukailulle” naura Jeesustakaan.

SaiPan sijoitus: 10-13.

Sport

Sport

Vaasan Sport oli kiinnostavimpia joukkueita Liigassa toissa kaudella, kun se nousi sarjaan. Tomek Valtonen oli niittänyt mainetta lupaavana valmentajana ja organisaatio oli hänen takanaan. Sport ylsi pudotuspeleihin keväällä 2016, joka oli loistava suoritus liiganousijalta.

Valtosen nousujohtoiseksi kaavailtu projekti sai kuitenkin reippaan takaiskun seuraavalla kaudella. Sportin pelaaminen ei ollut vapautunutta, pelin taso ailahteli ja pelillinen identiteetti oli kateissa. Lehdistötilaisuuksien tuttu näky olikin mälli huulessa istuva Valtonen keksimässä milloin mitäkin sanottavaa jatkuvien tappioiden jälkeen, samalla kun Antti Törmäset ja kumppanit kertoivat naama hymyssä, miten hienoa oli voittaa. Kauden viimeisessä pelissä yleisön turhautumisesta kertoi lakana, jossa sanottiin suoraan, että peli on paskaa. Sport sijoittui SaiPan jälkeen sijalle 14.

Sport opertoi minimaalisella pelaajabudjetilla ja tähtipelaajista saavat vaasalaiset vain haaveilla. Tällä ei kuitenkaan ole nykyliigassa väliä, jos pelisysteemi ja usko tekemiseen on kohdallaan. Sen osoitti viime kauden KalPa. Sportin maalivahtiosastoa kannattelee jälleen Mika Järvinen, kaverinaan Rasmus Rinne. Hyökkäykseen Sport osti Antti Kalaputaan, sekä Michael Parksin ECHL:stä. Puolustuspäähän Oskari Mannisen, sekä Joni Tuulolan. Markus Nordlund, Joonas Vihko, Tuomas Vänttinen, Otto Honkaheimo, Matti Lamberg, Lassi Kokkala, Tomas Kubalik, sekä Aleksi Laakso saivat mennä. Joukkuetta kannattelevat omat kasvatit Robin Salo ja Tony Sund. Markus Kankaanperä alkaa olla jo vanha ja hidas. Hyökkäyspää on täysi arvoitus. Ville Viitaluoma, Riskan veljekset, skä Joonas Komulainen saavat painaa täyttä tuntia, jotta Sport pysyy kiinni pudotuspeleissä.

Sportin sijoitus: 12-15

 

Kookoo logoKookoo

Viime kaudella Kookoo sijoittui sijalle 13. Päävalmentaja Tuomas Tuokkolan ura on ollut yhtä hyrskynmyrskyä sen jälkeen kun mies sai potkut KalPasta 2012. “Alavuden Einstein” paikkasi ensin potkut saanutta Raimo Helmistä Ilveksessä ja koki itse lopulta saman kohtalon, kun hän joutui väistymään Kari Heikkilän tieltä. Viime kaudella hänet palkattiin kesken kauden Kouvolaan Petri Mattilan tilalle. Kookoon kausi oli kuitenkin tässä vaiheessa jo pilalla, joten Tuokkolan piikkiin ei sukellus mennyt.

Pelaajista lähtijöiden listalla olivat Josh Green, Juha-Pekka Haataja, sekä Terry Broadhurst. Lisäksi Mikko Jokela lopetti uransa ja Jarkko Immonen sai lähtöpassit. Kookoon ykköstykkejä kuluvalle kaudelle ovat Michael Keränen, Toni Kähkönen ja Jake Newton. Yhtään ns. ykköskorin pelaajaa ei Kookoolla ole. Maalivahtiosasto Samu Perhonen & Juha Järvenpää ei ole poikkeus tähän.

Kookoon rosteri muistuttaa hieman Sporttia. Nimekkääksi sitä ei hyvälläkään tahdolla voi sanoa, mutta ei myöskään surkeaksi.  Tuokkola on parhaimmillaan pätevä valmentaja, jos pää kestää. Kouvolassa mies voi aivan hyvin onnistua, jos kausi lähtee heti kättelyssä liikkeelle lentävästi. Kaksi voittoa paikallisvastustaja SaiPasta oli juuri sitä, mitä Kookoo tarvitsi. Jos tappioita alkaa tulla, alkaa myös spekulointi siitä, voiko Kouvola olla pärjäävä liigapaikkakunta. Kuitenkin esimerkiksi Jukureihin ja Sporttiin verrattuna Kookoolla on siihen paremmat edellytykse sijaintinsa ja talousalueensa puolesta. Kovin montaa huonoa kautta ei Kookoo silti kestä. Maitojunalla Mestikseen olisi nolo juttu, mikäli sarja joskus oikeasti aukeaa.

Kookoon sijoitus: 10-13.

 

Lukko logoLukko

Rauman Lukko on yksi kuluvan liigakauden kiinnostavimpia joukkueita. Se haali peräsimeensä KalPan finaalivalmentaja Pekka Virran. Vaikka Virta teki loistavaa työtä Kuopiossa, niin moni kerkesi jo unohtaa takavuosien potkuihin päättyneet pestit Ässissä ja TPS:ssä. Nyt Virralle on luvattu työrauha, mutta Rauma ei ole se kärsivällisin paikkakunta pitkäjännitteisen tuloksen tekemiseen.
Lukko lähtee tähän kauteen monessa mielessä samanlaisesta tilanteesta, kuin SaiPa. Risto Dufva rakensi Pekka Tirkkosen tavoin pikkuseurasta  takuuvarman pudotuspelijoukkueen. Dufvan jälkeen Lukko putosi ikään kuin tyhjän päälle. Dufvan apuvalmentajasta pääkäskijäksi nostettu Juha Vuori sai kenkää kesken kauden ja Kari Heikkilä yritti nostaa Lukkoa vielä säälipudotuspelijoukkueeksi. Väliaikaisesta piristymisestä huolimatta Lukko jäi sijalle 12., Dufvan valmentaman Jukureiden taakse.

Vaikka Lukosta lähteneiden pelaajien joukossa ovat muun muassa Jesse Virtanen, Sami Lähteenmäki ja Steven Seigo, niin joukkue on materiaaliltaan vahvempi, kuin viime kaudella. Lukko osti Damien Fleuryn, Eero Somervuoren, sekä Jyri Marttisen. Lisäksi Virta otti Kuopiosta mukaansa kaksi huippusentteriä: Janne Keräsen ja Arttu Ilomäen. Kysymysmerkkejä ovat joukkueen nestoriosasto: Ville Vahalahti (40v) ja Janne Niskala (36v) vetelevät viimeisiä kausiaan. Lisäksi Pekka Virran pelitapa ei ole onnistuneesti toiminut vielä missään muualla, kuin Kuopiossa.

Lukko on ottanut tietoisen riskin Virran, sekä veteraanipelaajien kanssa. Parhaimmassa tapauksessa joukkue omaksuu pelityylin nopeasti, Virta löytää tiensä katsojien sydämiin ja RTK:n johtoporras lipoo huuliaan. Pahin skenaario on se, mitä Porissa tapahtui. Virtaa jää visionsa kanssa yksin, yleisö hylkää joukkueen ja koko pikkukaupunki turhautuu kun identiteettiä ei löydy. Lukko on suurin arvoitus koko sarjassa.

Lukon sijoitus: 1-15.

 

Jukurit logoJukurit

Viime vuoden liigadebytantti Jukurit sai aikaan kohtalaisen buumin Mikkelissä. Se möi Ikioma-areenan täyteen yli kymmen kertaa kauden aikana ja aikanaan Mestis-mestaruuksia Mikkeliin tuonut Risto Dufva sai Ville Niemisen kanssa rajallisesta materiaalista kunnioitettavasti irti. Play Off-paikkaan se ei kuitenkaan aivan riittänyt. Tällä kaudella tulisi nostaa tasoa tai nirso savolaisyleisö ei jaksa raahautua hallille entiseen malliin. Jukureiden pelaajavaihtuvuus oli pienintä koko liigassa. Tulijoiden joukossa olivat Markku Flinck ja lähtijöiden Mika Norja, Marko Kauppinen, sekä Miika Koivisto. Kauppisen ohella myös Olli Sipiläinen lopetti uransa. Hyökkäyspää säilyi lähes ennallaan.

Risto Dufvan valmennuksellisia meriittejä ei kiistä kukaan, mutta hänen menestyksensä on aina pohjannut träppikiekkoon. Jukureiden materiaali on Rauman Lukkoon verrattuna todella heikkoa, eikä Dufva voi enää vuonna 2017 ratkaista ongelmaa sumputtamalla keskialuetta tukkoon. Jos Dufva ja Ville Nieminen saavat projektinsa edistymään vailla loukkaantumisia ja kaksikko päivittää pelikirjansa tähän päivään, niin Jukurit voi selvitä pudotuspeleihin. Muussa tapauksessa Mikkelin vierailu korkeimmalla sarjaportaalla voi jäädä lyhyeksi.

Jukureiden sijoitus: 12-15

 

Ilves logoIlves

Karri Kivi teki viime kaudella mahdottomasta mahdollisen, eli nosti Ilveksen vakavasti otettavaksi Liiga-joukkueeksi ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Ilves raivasi 10. sijalta tiensä puolivälieriin mestari-Tapparaa vastaan ja vei sarjan lopulta 7. otteluun. Monen mielestä tämä oli kauden 2016-2017 moraalinen finaali. Kivi sai melko nimettömän joukkueen hurmostilaan heti ensimmäisellä kaudellaan ja palautti samalla uskon siihen, että Tampereelle mahtuu kaksi terveellä pohjalla toimivaa Liiga-joukkuetta. Ilves koki kuitenkin kovia menetyksiä siirtomarkkinoilla. Hannu Toivonen, Jerry D’Amigo, Teemu Aalto, Veli-Matti Vittasmäki, Markku Flinck, Michael Keränen, Aleksi Mustonen ja Matias Sointu vaihtoivat maisemaa. Tilalle tulivat muun muassa Juuso Pulli, Arttu Ruotsalainen, Mikael Kuronen ja Julius Valtonen. Toisaalta viime kauden komeetta Otto Koivula lyönee ilman loukkaantumista itsensä läpi ja Tapio Laaksoa jämäkämpää kapteeniä ei Liigasta löydy.

Puolustuksen tukipilareita ovat Arto Laatikainen ja Norjan maajoukkuemies Stefan Espelan. Miten käy Karri Kiven kun entistä nimettömämmästä porukasta pitäisi repiä entistä enemmän irti? Iso kysymysmerkki on myös maalivahtiosasto. Antti Lehtonen pelasi viime kauden pudotuspeleissä erinomaisesti, mutta pystyykö hän pitämään tason yllä koko kauden halki? Kunnollista kakkosmaalivahtia ei Ilveksellä ole, sillä Markus Ruusu ja Waltteri Urpolahti ovat vasta parikymppisiä pojankoltiaisia vailla merkittävää liigakokemusta.

Ilveksen sijoitus: 8-10

 

HIFK logoHIFK

Harvassa ovat kaudet, joilloin Stadin Kingejä ei lueta ennakkokaavailuissa mestarisuosikkeihin. Nyt penkin taakse on astunut kaksikko Ari-Pekka Selin/Jarno Pikkarainen, joka teki TPS:ssä vähintäänkin hyvää työtä. Viime kausi oli pelillisesti hajanainen, vaikka säälipudotuspeleissä yhtä sekavasti pelannut Kärpät kaatuikin. Törmäsen kiekko ei ollut perinteistä ”iso paha HIFK”-kiekkoa, vaan perustui enemmän taitoon. Kun tulokset eivät olleet aiemmalla tasolla, niin touhu ei brändijoukkueen uskollisia kannattajia jaksanut innostaa.

HIFK:sta lähteneiden lista on karua nähtävää: Juusto Puustinen, Kai Kantola, Arttu Luttinen, Jasse Ikonen, Juhamatti Aaltonen, Robert Leino, Roope Hintz, Corey Elkins, Daniel Grilfors, Matt Generous, Jere Myllyniemi.. tuntuu, että koko joukkue levisi kasaan.
Paikkaajissa on toki OK-tason pelaajia: Atte Engren, Teemu Laakso, Jerry Ahtola, Ville Varakas, Juhani Tyrväinen, Erik Thorell, Juha-Pekka Haataja, Patrik Carlsson, muttei supertähtiä. Kasassa on kuitenkin kilpailukykyinen nippu. Joonas Rask, Lennart Petrell ja Teemu Eronen kelpaisivat mihin  liigaseuraan tahansa.

Voi olla, että Selinin 1. kausi on sisäänajokausi, jolloin ei vielä mitaleita juhlita. HIFK voi kuitenkin tehdä pahaa tuhoa onnistuessaan. Selin ja Pikkarainen eivät taatusti ole tulleet Helsinkiin pelleilemään, vaan tekemään tulosta.

HIFK:n sijoitus: 4-8.

 

Kärpät logo

Kärpät

Puolen Suomen mestarijuna lähti pahasti raiteiltaan Kai Suikkasen otettua kiinni ruorista. Tuplamestaruuden voittaneen Lauri Marjamäen kakkonen Mikko Manner valmensi Kärppiä käytännössä jo puolet viime kaudesta, mutta kurssia hänkään ei saanut käännettyä. Kärpät tipahti jo säälivaiheessa HIFK:lle. Saako Manner palautettua ainoan oululaisille kelpaavan sijoituksen taloon: mestruuden?

Kärpistä lähtivät Mikko Lehtonen, Niklas Olausson, Toni Kähkönen, Mika Pyörälä, Jesse Saarinen, sekä Brock Trotter. Paikkaajiksi ostettiin muun muassa Jasse Ikonen, Miika Koivisto, Julius Junttila, Charles Bertrand, sekä Nicklas Lasu. Kantavia pelaajia ovat omat kasvatit, maksimaalista palkkaa nauttiva Lasse Kukkonen, sekä Saku Mäenalanen. Kärpät ei ole nimellisesti oikeastaan vahvistunut, eikä heikentynyt viime kaudesta.

Vaikka Manner on vanha ja turvallinen luottoratsu Oulussa, niin hän on pre seasonin perusteella muuttanut Kärppien pelityyliä rohkeasti liikkuvampaan ja aktiiviseen suuntaan. Pelaajamateriaali ei ole aivan menneiden huippuvuosien tavoin ylivoimaisella tasolla, mutta on vaikea kuvitella, että Kärppien panssarijuna puksuttaisi enää toiseen ”ohikauteen”. Eiköhän Oulussa tänä vuonna juhlita vähintään välieräpaikkaa.

Kärppien sijoitus: 1-6

 

Ässät logoÄssät

Jyrki Ahon projekti Porissa alkoi mukiinmenevästi Ahon luotsattua Ässät runkosarjan sijalle 7. Säälipleijareissa tippuminen Ilvekselle jätti kuitenkin varmasti asioita hampaankoloon. Painajaiseen päättyneen Espoon visiitin jälkeen Aho haluaa varmasti näyttää, että mestaruus JYPissä 2012 ei ollut vahinko.

Ässät hommasi pelaajia italiasta, Hartfordista, San Diegosta, Hermeksestä ja ECHL:stä. Sami Lähteenmäki, Mikko Salmio ja Ben Blood lienevät nimekkäimmät hankinnat. Lähtijöiden listassa oli Antti Kerälää, Jarno Kärkeä, Jyri Marttista, Charles Bertrandia, sekä Juha Kiilholmaa. Maalivahdeiksi Ässät pestasi Henri Kiviahon ja Andreas Bertrandin. Matti Kuparinen, Jussi Makkonen, Lähteenmäki, sekä Aleksi Mäkelä ovat joukkueen kantavat voimat. Ässien materiaali ei ole liigan laajinta. Jos runkomiehistöstä 2-3 miestä on telakalla yhtä aikaa, niin tappiosarake rupeaa täyttymään.

Ässillä on taipumus kivuta vuosi toisensa jälkeen pudotuspelikahinoihin, vaikka joukkue olisi kuinka nimetön ja odotukset olemattomat. Tänä vuonna tilanne on hyvin samankaltainen, kuin ”aina” ennenkin. Ellei maalivahtiosasto petä, niin Ässät tehnee perusvarmaa työtä Ahon johdolla ja taistelee suorasta pudotuspelipaikasta.

Ässien sijoitus: 5-10

 

Pelicans logoPelicans

Hyvän runkosarjan jälkeen Lahden Pelicans romahti viime kaudella heti 1. pudotuspelikierroksella hurmiossa vetäneelle KalPalle. Pelicanssin ”öykkärikiekko” ei poikinut mitään muuta kuin jäähyjä. Tosipeleissä  tie katkesi kuin kanan lento. Petri Matikainen on kuitenkin valmentajana sympaattinen hahmo ja osaa varmasti tehdä itsetutkiskelua. Vaikka lähtijöiden listalla oli todella kovia nimiä Justin Hogdmanista, Vili Sopasesta, Ben Bloodista ja Henri Heinosta lähtien, niin Pelicans sai hommattua tilalle ihan kelpo pelimiehiä. Aleksi Mustonen, Joel Mustonen ja Borna Rendulic ovat kovaa kamaa Liigaan.

Matikainen uudistanee Pelicanssin pelityyliä roimalla kädellä, jos on yhtään järjissään. Janne Juvonen on hyvä maalivahti, hyökkäysosastossa on tarpeeksi tulivoimaa ja Stefan Larssen, Juha Leimu ja Mikko Kousa pitävät varmasti alakerran kiinni. Potentiaali on jopa suoraan Play Off-paikkaan. Jos taas homma lähtee väärään suuntaan, niin Lahdessa saatetaan pelata jumbofinaaleja 1700 katsojalle ja tyhjennysmyynti alkaa jo joulun jälkeen.

Pelicanssin sijoitus: 6-10

 

HPK logoHPK

Hämeenlinnassa ollaan totuttu jo 1980-luvulta lähtien siihen, että hirveän montaa vuotta ei tarvitse olla pudotuspelien ulkopuolella. Viime vuosina hieman hakusessa ollut identiteetti rakennettiin viime kaudella kuntoon ehkä tämän hetken lahjakkaimman suomalaisen valmentajan, Antti Pennasen johdolla. HPK ylsi runkosarjan sijall 5. ja oli tiputtaa JYPin jatkopeleistä maagisen maalivahtinsa Emil Larmin johdolla.

HPK menetti runkopelaajistaan Eero Somervuoren, Henrik Forsbergin, Sakari Mannisen, Niko Kapasen ja Niklas Hagmanin. Paikkaajiksi ostettiin Robert Leino, Kristian Vesalainen, Mikko Lehtonen ja Niklas Friman. Kerhon ulkomaalaishankinnoista Jesper Lindgren on Toronton 4. kierroksen varaus, Nikolaj Krag St. Louisin 7. kierroksen varaus vuodelta 2016 ja Victor Backman teki viime vuonna 54 pistettä Norjan ykkösliigassa. Ei siis mitään takuuvarmoja tehoilijoita, vaan urallaan eteenpäin pyrkiviä nuoria pelaajia. Voima ja liike ei välttämättä riitä Liigaan ollenkaan, mutta täytyy muistaa, että HPK ei ole koskaan ollut surkeimmasta päästä ulkkarien skouttauksessa.

Kerhon alakerta on kova. Joonas Lehtivuori, Matias Porseland ja Emi Larmi masentavat varmasti vastustajan illasta toiseen. Hyökkäyspäässä Otto Paajanen, Kristian Vesalainen ja Janne lahti aiheuttavat onnistuessaan ikävyyksiä vastustajille. Jos Pennanen kehittää HPK:n pelaamista vieläkin paremmaksi, niin yhdellä hyökkäyspään siirtorajan kynnyksellä toteutetulla täsmähankinnalla joukkue on varma suosikki mitalitaistoon.

HPK:n sijoitus: 3-6

 

JYP logo

JYP

Jostain ihmeen syystä Jyväskylän Palloilijat jyrää vuodesta toiseen huippusijoilla Liigassa. Huikea saldo, jossa JYP on mennyt välieriin peräti viidellä kaudella putkeen saa hyvin todennäköisesti jatkoa keväällä 2018. Jyväskyläläiset taistelevat jälleen kerran mestaruudesta. Vaikka JYPin viime kausi ei ollut missään nimessä huono, niin tuskin Keski-suomessa suhtaudutaan arkkiviholliselle KalPalle tippumiseen kovinkaan tyynesti. Raumalla halutaan vihon viimeisenä tippua Ässille ja Tapparan leirissä Ilvekselle. Nyt on kuitenkin erinomainen mahdollisuus revanssiin, sillä joukkue on paperilla vieläkin vahvempi.

JYP teki todellisia täsmähankintoja, kun Jarkko Immonen, Mikko Mäenpää, Miika Lahti, Juuso Puustinen ja Eetu Laurikainen saapuivat kikkaranuttuun. Lähtijöistä Sami Niku, Michel Miklik ja Urho Vaakanainen kirpaisivat varmasti eniten. JYPiltä löytyy tulivoimaa Mikko Kaltevien, Nolan Yonkmanin, Robert Rooban, Jani Tuppuraisen ja kapteeni Hytösen muodossa kuitenkin yllin kyllin. Todennäköisesti kokeneet kaverukset pelaavat jälleen yhden hienon kauden JYPille. Kolikon toinen puoli on se, että Hytönen, Tuppurainen, Louhivaara ja Jarkko Immonen eivät ole enää niitä parhaassa iässä olevia sotureita, jotka voittivat mestaruuden Jyväskylään lähes vuosikymmen sitten. Viime keväänä ”Tupu” ja ”Hytö” hyytyivät pahasti KalPaa vastaan, eivätkä pystyneet ottamaan enää johtavaa roolia tosipaikassa. Tuskin kuntokäyrä ei näiden 35- ja 38-vuotiaiden herrojen kohdalla ole ainakaan menossa ylöspäin.

Jos Jarkko Immonen pysyy terveenä, niin JYP on 100-varmasti kuuden joukossa runkosarjan jälkeen.

JYPin sijoitus: 1-6

 

kalpa logoKalPa

Kuopiolaiset suorittivat hopeakautensa jälkeen todellisen tyhjennysmyynnin, kun lähes kaikki runkopelaajat vaihtoivat maisemaa. Moista ”jackpottia” ei ole usein nähty, vaikkakin vaihtuvuus on Suomen Liigan tapaisessa kasvattajasarjassa ominaispiirre, joka vain täytyy hyväksyä.

Vaan kyllähän tämä lista on melkoista luettavaa: Eero Kilpeläinen, Joonas Lyytinen, Niko Mikkola, Jussi Timonen, Matias Myttynen, Jaakko Rissanen, Arttu Ilomäki, Janne Keränen, Jesse Mankinen. Kun yhdeksän maajoukkuetason pelaajaa lähtee kiitämään joukkueesta, niin korvaaminen on mahdotonta. Kaiken kukkuraksi koko KalPa-ilmiön arkkitehti Pekka Virta vaihtoi seuraa.

Paikkaajiksi hommattiini Kai Kantola, Alex Lavoie, Mathew Maione, Janne Tavi, Frank Gymer, Alexandre Texier, Valtteri Parikka ja Joni Ikonen. Lupaavia ja nuoria pelaajia, freelancerina heilunut Niko Hovinen, sekä yksi täsmähankinta (Kantola).. mutta ei yhtäkään saman tason pelaajaa, kuin lähtijöiden listassa. KalPan alakertaan jäivät Santeri Lukka, sekä yksi liigan parhaista puolustajista: Juuso Riikola. Hyökkäyksessä vain Alexander Ruuttu, Tommi Jokinen, sekä Mikko Nuutinen saivat vakituista peliaikaa viime kaudella. Eetu Luostarinen saattaa lyödä isosti läpi. Balaz Sebokin kehityskäyrä polkee pahasti paikallaan.

Päävalmentajaksi nimitti itsensä Sami Kapanen, jolla on melkoinen savotta saada kuopiolaisjoukkue edes 10 parhaan joukkoon. Kapanen on uudistanut pelisysteemiä aktiivisempaan suuntaan ja vaikka hän seuran omistaja onkin, niin miehen lahjakkuutta myös penkin takana ei kukaan kiistä.
Silti, johtipa joukkoja vaikka Vladimir Tihonov tai Scotty Bowman, niin KalPan on pakko hommata vahvistuksia sekä hyökkäys-, että puolustuspäähän, jos se haluaa uusia viime kauden ihmeensä. Realismia on kuitenkin taistelu säälipudotuspelipaikasta.

KalPan sijoitus: 6-10

tps logo

 

TPS

Turkulaisten huikea sijoitus viime kauden runkosarjassa oli balsamia kannattajien haavoihin. TPS oli organisaationa aivan sekaisin yllätysmestaruutensa 2010 jälkeen. Ari-Pekka Selin ja Jarno Pikkarainen palkattiin tekemään muutos, mutta turkulaiset tippuivat hieman yllättäen jo 1. kieroksella säälipaikalta ponkaisseelle HIFK:lle. Tälle kaudelle penkin taakse palkattiin Kalle Kaskinen, joka on toiminut päävalmentajana tätä ennen ainoastaan Suomen juniorimaajoukkueissa, Jokereiden apuvalmentajana ja TPS:n A-nuorissa. TPS:stä lähtivät Dave Spina, Erik Thorell, Jerry Ahtola, Harri Tikkanen, Curtis Hamilton, sekä maalivahti Georgijev. Tilalle tulivat Ilari Filppula, Petrus Palmu ja Lucas Ekeståhl-Johnsson. TPS:n sopimuspelaajista Eric Perrin, Tomi Kallio, Jonne Virtanen, Ilkka Pikkarainen, Henrik Tallinder, Ilkka Heikkinen, sekä Oskari Setänen ovat sellaisia katepilareita, jotka kannattelevat vaikka päälle kaatunutta Eiffel-tornia. Hunajapojilla on paperilla yksi Liigan kovimmista rostereista ja viime kaudesta jäi varmasti kapteeni Kalliolle, sekä muille ”papoille” hampaankoloon.

Vain valmennusosasto mietityttää. Liigatason keltanokka Kaskinen on saanut kaverikseen Sami Salon ja Kimmo Rintasen, sekä Fredrik Norrenan. Mieleen tulee väkisinkin Suomen World Cup-turnaus 2016, jossa Lauri Marjamäen kaveriksi haalittiin suojatöihin jos jonkunlaista NHL-staraa, jolla ei kuitenkaan ollut valmentamisesta oikeastaan mitään kokemusta. Vihkoon meni ja sama kohtalo voi olla TPS:lläkin. Kaskinen/Salo/Rintanen on suoraan sanottuna järkyttävän kuuloinen troikka, jos sitä vertaa Selin/Pikkarainen-akseliin. TPS:n tippumiseen pudotuspeleistä ei silti kukaan järkevä ihminen usko.

TPS:n sijoitus: 1-8

 

Tappara logoTappara

Tappara on 1990-luvun Jokerit ja TPS, sekä 2000-luvun Kärpät. Seuralla on loistavat resurssit, se tuntuu tekevän jatkuvasti oikeita ratkaisuja. Mestaruudet seuraavat toisiaan. Vaikka Bonsaksen, Sebastian Repo, Veli-matti Savinainen, Jani Lajunen, Blake Parlett, Henrik Haapala ja Teemu Lassila vaihtoivat maisemaa, niin se ei paljoa paina. Tilalle tuli Zaborskya, Mikko Lehtosta, Vittasmäkeä, Matti Järvistä ja Tyler Redenbachia. Kun pakistossa on Otso Rantakaria, Valtteri Kemiläistä ja hyökkäyksessä Kristian Kuuselaa, Jarno Kärkeä, Teemu Nurmea, Jukka Peltolaa ja maalilla heiluu Dominik Hrachovina, niin ei ole epäselvyyttä kellä on liigan paras rosteri.

Emämokan se teki kuitenkin valmennusosastolla. Tapparan tuplamestaruuteen johdattanut päävalmentaja Jussi Tapola siirtyi yllättäen urheilutoimenjohtajaksi ja penkin taakse palasi Jukka Rautakorpi. Miksi ihmeessä juuri hän? Varmasti ”Korpilla” on jääkiekkoliiton lisäksi ystäviä myös Tampereella, mutta mies alkaa olla maineeltaan samassa kastissa, kuin Hannu Jortikka, Juhani Tamminen ja Alpo Suhonen: tämän päivän kiekkoymmärryksen suhteen on ”Parasta ennen”-päivämäärä mennyt jo umpeen. Todiste tästä nähtiin esimerkiksi vuodenvaihteen U20-kisoissa, kun Rautakorven Suomi oli tippua koko A-sarjasta, vaikka pelaajamateriaalin puolesta sen olisi pitänyt taistella mitaleista.

On hyvin vaikea tehtävä saada puserrettua tämän vuoden Tapparasta huonompi suoritus, kuin mitalisija, mutta Jukka Rautakorpi saattaa hyvinkin olla mies, joka siinä onnistuu.

Tapparan sijoitus: 1-8.

Jaa
X

Sign Up here

Signup up for our newsletter
Send
Thank you for subscribing