Donald Trumpin presidentinvaalivoitto sai koko maailman vapisemaan. Jotkut vapisivat mielihyvästä ja toiset järkytyksestä. Suurin osa ihmisistä oli yksinkertaisesti ymmällään. Trumpin historia liikemiehenä, brändääjänä ja show-miehenä on monille vain pintapuolisesti tuttu. Mitä kaikkea se oikeasti pitää sisällään?
Trump työskenteli alun perin isänsä kiinteistöfirmassa ja rakensi muun muassa 1970-1980 -luvulla Mannhattanille merkittäviä kiinteistöjä. Trump joutui 1980-luvulla taloudellisiin ongelmiin ja koko liiketoiminta meni konkurssiin 1991. Vain vaivoin ja osittain onnella hän vältti henkilökohtaisen konkurssin, mutta mitä tässä välillä tapahtui? Trumpin suuri unelma ja samalla kompastuskivi oli kasinotoiminta ja erityisesti yksi: Taj Mahal. Nuo kaksi sanaa olivat yhtä tuhoisia Trumpille, kuin skorpionin myrkky ihmiselle. Miten Trump eksyi kasinoiden maailmaan ja mikä ihme on Taj Mahal? Siitä kerromme yksityiskohtaisesti tässä artikkelissa!
1980-luvun alussa hieman alle nelikymppinen Donald Trump eli vaurasta elämää ja raketin lailla nousevaa uraputkeaan. Hän oli hyvää kyytiä valtaamassa New Yorkin kiinteistömarkkinoita, bisnes rullasi ja pankkitilin saldo oli nykyrahassa enemmänkin miljardeja, kuin miljoonia. Trumpin mielessä siinti kuitenkin jo aivan toinen ala: Kasinobisnes. Vuoden 1982 maaliskuussa Trump pisti tuumasta toimeen ja hommasi NJCCC:n (New Jerseyn kasinolisenssi). Hän alkoi tekemään yhteistyötä Holiday Inn-ketjun toimitusjohtaja Mike Rosen kanssa ja osti itselleen Atlantic Cityn Hilton-hotellin, sekä Atlantic Marina-kasinon Hilton-yhtiöltä vuonna 1985. Hinta oli silloisessa rahassa 325 miljoonaa dollaria ja nykyrahassa n. puolet enemmän. Hiltonin motivaatio kauppaan oli se, että se ei itse onnistunut haalimaan samaa kasinolisenssiä, jonka Trump onnistuneesti sai itselleen. Pian kasinot ja hotellit saivat uuden nimen: Trump Mariana ja Trump’s Castle Hotel Casino. Vuonna 1988 tahti vain kiihtyi. Resorts International oli rakentamassa Atlantic Cityyn jättiläismäistä kompleksia nimeltä Taj Mahal. Suuruudenhullussa hankkeessa aivan kaikki ei mennyt käsikirjoituksen mukaan. Sen valmiiksi saattaminen maksoi lopulta n. 1,8 miljardia dollaria (1,6 miljardia euroa). Trump osti Taj Mahalin itselleen, koska uskoi.. ei, koska TIESI Trumpmaiseen tyyliinsä sen, että Taj Mahal tuottaisi voittoina ainakian satakertaisen määrän rahaa.
Hanke oli monessakin suhteessa hieman omituinen ja läheiset neuvonantajat varoittelivat Trumppia lähtemästä mukaan Taj Mahaliin. Tähän asti voitosta voittoon surffannut mijardööri luotti kuitenkin ennemmin omaan vaistoonsa, kuin asiantuntijoihin..
Kun Taj Mahalia alettiin rakentaa 1983 Resorts Internationalin toimesta, siitä piti tulla ”aivan tavallinen” n. 250 miljoonan dollarin kasinohotelli Resorts Casino Hotellin viereen, Atlantic Cityyn, New Jerseyhin. Resortsin pääjehu James Crosby kuoli kuitenkin 1986, jolloin Taj Mahalista tuli kiinteistömarkkinoilla ”vapaata riistaa”. Taj Mahal oli tuolla hetkellä yhä rakenteilla, eivätkä Crosbyn perilliset uskoneet, että kasinohotelli saataisiin koskaan kunnialla valmiiksi. Kasino joutui tarjouskilpailun kohteeksi ja Atlantic Cityn kasinoita jo valmiiksi omistava Trump tarjosi Maj Tahalista 79 miljoonaa vuonna 1987. Hän oli samaan aikaan nimitetty Resorts Internationalin puheenjohtajaksi ja lupasi, että Taj Mahalin valmistuisi vuodessa. New Jerseyn lainsäädäntö kuitenkin kieltää yhtä tahoa omistamasta enempää kuin 3 kasinoa kerralla. Trumpin piti siis sulkea Resortsin kasinotoiminta, jos hän mielisi omistaa ja pyörittää Taj Mahalia.
Taj Mahalin hintalappu oli revennyt tässä vaiheessa jo lähes miljardiin dollariin. Resorts oli kerännyt tästä vain puolet vuoteen 1988 mennessä ja ajautui konkurssin partaalle. Tällöin Trump päätti, että hän ostaa hotelikasinon omalla rahallaan. Trump teki tarjouksen, jossa hän ostaisi osake-enemmistön hintaan 22 dollaria/osake sillä ehdolla, että hän saisi rakennuttaa Taj Mahalin loppuun koko yhtiön omistuksen itselleen. Kuuluisa televisiotuottaja ja entinen Talk Show-isäntä Merv Griffin lähti yllättäen mukaan tarjouskilpaan Trumpin kanssa. Hän tarjosi 35$ per osake. Griffin ja Trump kamppailivat Resortsin ja Taj Mahalin omistuksesta ”verissäpäin”, eli toisin sanoen oikeudessa. Lopulta Griffin päätyi omistamaan Resortsin ja Trump osti Taj Mahalin Griffiniltä 273 miljoonalla dollarilla. Taj Mahal oli nyt Trumpin, mutta ei vieläkään valmis. Rakennustyöt piti saattaa loppuun ja Trump rahoitti loput 675 miljoonaa korkean riskin joukkovelkakirjalainoilla, jossa oli 14 prosentin korko.
Kasino aloitti toimintansa vihdoin vuoden 1990 huhtikuussa. Järjettömän kokoinen kompleksi sisälsi peräti 1250 pelihuonetta, joiden pinta-ala oli yhteensä yhteensä 11 000 neliömetriä. Taj Mahal oli kahden jalkapallokentän kokoinen. Pelkkiä kristallikruunuja löytyi 14 miljoonan dollarin edestä. Se oli todennäköisesti maailman suurin kasino tuohon aikaan. Taj Mahalia kutsuttiin vaatimattomasti ”Maailman kahdeksanneksi ihmeeksi”. Vain n. vuotta myöhemmin Taj Mahal julistettiin selvitystilaan maksukyvyttömyyden vuoksi ja Trump oli pakotettu luovuttamaan 50% osakkeista velkojille. Tämä oli niin sanotusti lopun alkua siihen asti hurjassa nousukiidossa porhaltaneelle kiinteistömiljonäärille. Trumpin toinen yritys osti pulassa olevan Taj Mahalin 1996 ja kauppahinta oli peräti 890 miljoonaa. Vaikka Taj Mahal myös tuotti enemmän, kuin mikään muu New Jerseyn kasino, se ei riittänyt. Kun vuonna 1990 USA:n kiinteistöjen hinnat romahtivat ja paljolti kiinteistöissä kiinni oleva Trumppin omaisuus laski n. 1,7 miljardista 500 miljoonaan. Tämä yhdistettynä Trumpin juuri ottamiin velkoihin oli erittäin tuhoisa yhdistelmä.
Wall Streetin sijoitusanalyytikko Marvin Roffman varoitteli Trumppia jo hyvissä ajoin Taj Mahalista. Noin suuren kiinteistön pyörittäminen työvoima- ynnä muine kuluineen olisi hänen mukaansa liian kallista. Roffman kirjoitti Wall Street Journalissa, että Taj Mahal -kasino olisi ongelmissa jo heti ensimmäisillä helmikuun kylmillä tuulilla. Asiakkaita ei yksinkertaisesti riitä tarpeeksi, koska päällä oli taloudellinen lama ja kasinohotellitoiminta on riippuvainen sesongista. Trump lähetti kirjeen Meklariyrityksen pomolle, jossa Roffman oli töissä. Trump haukkui haukkui kirjoituksen selväsanaisesti, tuomitsi Roffmanin kritiikin ”epävakaaksi” ja vaati joko julkista anteeksipyyöntä tai potkuja. Muuten seuraisivat oikeustoimet. Kasinomoguli oli raivoissaan. Roffman ei pyytänyt anteeksi, eikä perääntynyt kannastaan, joten hänet irtisanottiin välittömästi, 16 työvuoden jälkeen. Roffmanin oman kertomuksensa mukaan firman esimies saatteli hänet fyysisesti rakennuksesta ulos ja käski pitämään ”suun tukossa tästä asiasta, tai et tule koskaan saamaan töitä tältä alalta”.
Onko tarina tältä osin totta vai tarua, siitä ei ole varmuutta. Pian kävi kuitenkin selväksi, että Roffmanin varoitukset Taj Mahalin tuottamattomuudesta kävivät Trumpin epäonneksi toteen. Talouslama 1991 iski odotettua kovemmin juuri Trumpiin ja ihmiset kävivät vähemmän kasinoilla. Tämä oli muutenkin huonoa aikaa Donald Trumpille. New Yorkin maailmankuulu ja Yksin kotona 2-elokuvastakin tuttu Plaza Hotel teki miinusta, kuten myös Trump Shuttle-lentoyhtiö. Trumpilla oli 1990-luvun alussa yhteensä peräti 3 miljardin velat kontollaan. Taj Mahal ei siis ollut ainoa pieleen mennyt sijoitus, mutta oli eräänlainen Trumpin 1990-luvun alun taloudellisen katastrofin symboli. Velkamäärän kasvettua pilviin, alkoivat pankit pitää palavereja Trump Towerissa ja yrittää löytää ratkaisua ongelmiin. Trump oli toden totta ajanut itsensä karille, eikä hänellä Midatlantic National Bankin johtaja Ben Berzinin mukaan ollut ”käsitystä luvuista ja niiden seurauksista, ongelman laajuudesta, eikä siitä, miten ne tulisi ratkaista”. Berzin mukaan Trump ”ei vaikuttanut siltä, että hän on opiskellut taloutta tai kirjanpitoa”. Trumpin koko elämä oli ollut yhtä kasinopeliä ja nyt hän oli häviämässä kaiken.
Kymmenet Trumpia vainonneet pankit päätyivät lopulta siihen tulokseen, että Trump-brändi oli arvokkaampi, kuin kiinteistöt ja yritykset ilman Trump-nimeä. Toisin sanoen Trump menetti omistuksen kaikkeen liiketoimintaansa Trump Toweria ja Atlantic Cityn muita kasinoita lukuunottamatta. Trump selvisi siis todella painajaismaisesta tilanteesta lopulta täpärästi elossa. Vaikka Trump menetti omistuksen suurimpaan osaan hänen nimeään kantaviin hotelleihin, kiinteistöihin ja kasinoihin, niin hän hyötyi kuitenkin Trump-brändistä paitsi suoraan taloudellisesti, niin eteenkin brändin suhteen.
Kun asiat oltiin saatu pankin kanssa sovittua, teki Trump melkoisen tempun. Hän möi veloissa olevat kasinonsa Wall Streetillä hintaan 35$ per osake ja jäi itse pörssiyhtiön johtoon. Tästä urakasta hän maksoi palkkaa itselleen 44 miljoonaa. Trump möi siis täysin tuottamattomat kasinot järjettömällä hinnalla. Osakkeen omistajat menettivät miljardeja, kasinot menivät konkurssiin, mutta Donald Trump tienasi Wall Street-puljailuillaan kymmeniä miljoonia. Tämän jälkeen Trump keskittyi myymään lähinnä nimeään kiinteistöille ja markkinoimaan nimeään kantavia hotelleja, kasinoita ja muita rakennuksia. Vaikka kasinobisnes oli tuhota Trumpin ja rahaa kaatui kankkulan kaivoon miljardeja dollareita, niin lopulta hän selvisi hengissä, kuin jaloilleen pilvenpiirtäjästä tippunut kissa.
USA:ssa kasinolisenssin saaminen ei ole helppo temppu. Mahdollisesti tämän takia Trump ei koskaan lähtenyt yrittämään Las Vegasin valtausta. Hän keskitti tarmonsa sen sijaan Atlantic Cityyn, New Jerseyhin, johon lupa irtosikin 1982. Ennen megakasino Taj Mahalia hän omisti jo merkittäviä kiinteistöjä ja hotelleja Atlantic City Broadwalkilla. Harrah’sin Holiday Inn -kasinohotellin ja Trump’s World’s Affairin, Steel Pier ja Trump Plazan. Muita Trumpin nimeä kantavia tai hänen yhtiönsä omistamia kasinoita ovat Spotlight 29 Coachellassa, Californiassa, sekä Trump Casino (Gary, Indiana).
Trump muistetaan monien mielissä vain tappiota tuottavista kasinoistaan, eikä hän koskaan saanut jalansijaa vedonlyöntimaailman tunnetuimmassa kaupungissa, Las Vegasissa. Joidenkin tarinoiden mukaan Trump ei ollut "tarpeeksi luotettava", mutta kasinolupia ei Amerikassa heltiä edes Trumpin kaltaisille miljonääreille joka kolkassa. Kun 1980-luvun hullut vuodet ja 1990-luvun talousvaikeudet olivat ohi, niin Trump ei koskenut enää kasinoihin "pitkällä tikullakaan". On kuitenkin yleisesti tunnustettua, että jos puhutaan vedonlyönnistä tai kasinoista USA:ssa, niin siihen yhdistetään Trumpin nimi. Hänen vaikutuksensa alaan, kasinobrändäykseen ja mielikuviin hienoista ja hulppeista jättikasinoista on ollut kiistaton. Toisaalta se antoi hänen poliittisille vastustajille myös helpon lyömäaseen esimerkiksi presidentinvaalien esivaiheessa. Vastaehdokkaat pyrkivät useaan otteeseen luomaan kuvaa ahneesta kasinomogulista, joka käyttää hyväkseen valtion porsaanreikiä saadakseen velkoja anteeksi ja lisää parkkipaikkoja ökykasinoilleen. Jeb Bush väitti, että hän torjui Floridan kuvernöörinä ollessaan Trumpin anomuksen kasinoluvan saamiseksi ja että Trump olisi yrittänyt vaikuttaa päätökseen voitelemalla politikkoja. Trump itse kiisti asian ja sanoi, että jos hän olisi halunnut luvan, hän olisi sen myös saanut.
Trump tunnetaan paitsi kasinoistaan, niin erinomaisena markkinamiehenä, johon kuuluu olennaisena osana reilu liioittelu. Hän on kertonut omaisuutensa arvoksi 10 miljardia dollaria, vaikka Forbesin ja Bloombergin mukaan luku on enemmänkin 3-4 miljardia. Trumpin golf-keskuksen arvo on Trumpin mukaan 2 miljardia, vaikka puolueettomat analyytikot ovat arvioineet oikeaksi arvoksi n. puolet tästä. Trumpin omaisuus on suurimmaksi osaksi kiinni New Yorkissa sijaitsevissa rakennuksissa. Varsinaista realisoitavaa omaisuutta, jonka voisi esimerkiksi nostaa automaatista itselleen saman tien, on n. 300 miljoonaa. Monet ovat haukkuneet häntä narsistiksi ja patologiseksi valehtelijaksi, mutta kyse on ennen muuta brändäyksestä. Taj Mahal-kasinon kritiikin hiljennys oli osa tätä suunnitelmaa. Pitämällä yllä kulissia, jossa hänellä on 10 miljardia neljän sijaan, saa hän helposti pankista miljardin lisälainan. Trump myönsi hiljattain, että juuri tällainen taktiikka auttoi häntä 1980-luvulla samaan rahoitusta jättimäisille hankkeilleen.
Jos Trumpin tarinaa katsoo pelkän sijoittamisen näkökulmasta, niin moni ei ole aivan vakuuttunut siitä, että kyseessä on ”nerokas liikemies”, kuten hän itse usein väittää. Trumpin omaisuus oli 1970-luvun puolivälissä n. 100 miljoonaa, vaikka hän väitti sen olevan 200 miljoonaa. Oli niin tai näin, niin kohtalaisilla sijoitustaidoillakin Trumpin omaisuus olisi tällä hetkellä ja nykyrahassa n. 12 miljardia. Trump laittoi mielettömät rahat kiinni kasinoihin, mutta jos hän olisi osakerahastoindexien sijaan sijoittanut kiinteistöihin, joka on Trumpin kotikenttää, olisi hänen Texasin yliopiston professori John M. Griffinin mielestä pitänyt ansaita vieläkin enemmän kuin 12 miljardia. Indexisijoittamisella Trumpilla olisi tällä hetkellä n. 23,2 miljardia. Trump ei siis asiantuntijoiden mukaan ole kovinkaan kummoinen sijoittaja, mutta onko tällä lopulta mitään merkitystä?
Trump korostaa kovasti olevansa rikas, mutta mikä katsoo pilvenpiirtäjien, lentokoneiden ja huvipursien täyttämää elämäntarinaansa ja harrastamaansa kasinotaloutta (kirjaimellisesti), niin voidaan arvella, että tasainen ja laskelmoivan rahavirran haalinta ei ole sitä, mitä Trump haluaa tehdä. Trump totesi, että kirjassaan ”Haluatko rikastua?”, että hänen kohtaamansa kerjäläinen on 9,2 miljardia varakkaampi kuin Trump. Trump-yhtiöillä oli tuolloin tuon verran velkaa. Trump on myös kommentoinut, että jos rahaa pistetään palamaan, eikä menestystä tule, niin ei ole mitään merkitystä, meneekö kankkulan kaivoon satoja tuhansia vai miljoonia.
Kun Trumpin Hotels and Casino Resorts meni konkurssiin 2004, kommentoi Trump kasinoiden kaatumista: ”Ongelma on pankin, mitä se minua kiinnostaa?”. Vuonna 2005 Trump vaati 5 miljardin dollarin korvauksia, kun hänen omaisuuttaan arvioiva toimittaja oli tehny hänen mielestään sen alakanttiin kirjassa TrumpNation: The art of being Donald Trump. Asiaa puitiin oikeudessa viisi vuotta ja Trump hävisi lopulta keissin.
Vaikka kasinot olivat lähetulkoon Titanic, johon Trump törmäsi, niin kasinon konsepti kuvastaa yllättävän hyvin hahmoa Donald Trump. Aina uhkapelaamassa ja ottamassa (suuruudenhullujakin) riskejä. Voitot ovat isoja, mutta niin ovat häviötkin. Ja siitä huolimatta mies palaa aina pelipöytään yrittämään. Voitolla hän ei ole, mutta vieläkin tärkeämpää kuin lopputulos, on itse matka. Sen varrella hän on todellakin kokenut kaiken.
Trumpin 2000-luvun iso comeback ei tapahtunut kiinteistöbisneksessä, eikä kasinobisneksessä. Sen sijaan Trumpin varaan rakennettiin tosi-TV -sarja The Apprentice. Tällainen formaatti tuntui sopivan Trumpille uskomattoman hyvin. Ohjelmassa sanavalmis, stailattu ja arvokkaan näköinen miljardööri istuu ”valtaistuimellaan”, kertoo mitä on oikea bisnes ja lopuksi erottaa kilpailun heikon lenkin sanomalla ”You’re fired!”. Ohjelma korostaa kaikkia Trumpin hyviä puolia ja ei tuo esille mitään huonoa. The Apprentice -sarja ei täysin valheellista kuvaa Trumpin henkilöstä, vaan paljastaa myös erään seikan, joka hulppeiden kasinoiden ja muiden jättiyhtiöiden kanssa yleensä haudataan kaiken kritiikin ja kohun uumeniin: Trump on itseasiassa verrattain pätevä ja reilu esimies. Tämän ovat esimerkiksi monet hänen leivissään vuosikymmeniä olleet naisjohtajat vahvistaneet.
The Apprentice oli jättimenestys, jossa miljoonat amerikkalaiset pääsivät seuraamaan 14 vuoden ajan kun Trump porhalsi ympäri New Yorkkia oman ohjelmansa tähtenä milloin helikoptereilla ja lentokoneilla Lopulta hän laskeutui aina pilvenpiirtäjänsä katolle vahtimaan, kuka tekee parhaat diilit. Liikemies-Trump ja tosi-TV -Trump sekoittuivat iloisesti kansan mielissä, eikä kukaan enää pian edes muistanut Trumpin kasinokatastrofeja tai muita epäonnistumisia.
Ne, jotka eivät tunteneet Donald Trumppia 1970-luvun kiinteistöbisneksestä, 1980/1990-luvun kasinobisneksestä tai 2000-luvun The Apprentice -sarjasta, oppivat tuntemaan hänet viimeistään vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Trump rahoitti itse kampanjansa, laukoi räävittömiä kommentteja ja otti lopulta sensaatiomaisen voiton Hillary Clintonista. Tosin ne, jotka eivät tienneet Trumpista mitään tai hyvin vähän, ennen vaaleja, näkivät hänet yhä tietynlaisena vitsinä, mitään politiikasta ymmärtämättömänä kasinomogulina, joka vain ratsasti populismin aallonharjalla voittoon. Trumpia kuvailtiin muun muassa Back To The Future-elokuvan Biff Tanneniksi, joka oli karikatyyri siitä, miten paljon USA:ssa voi saavuttaa pelkällä rahalla ja häikäilemättömällä luonteella.
Trumpilla ei ollut mitään konkreettista kokemusta poliittisissa elimissä toimimisesta, ja tämä olikin vaaleissa hänelle suureksi eduksi. Trumpin näkemykset ja kiinnostus politiikkaa kohtaan, olivat olemassa kuitenkin jo vuosikymmeniä sitten. Trumpin ympärillä oli pöhinää vuoden 1988 vaalien alla ja puhetta oli jopa George H.W. Bushin varapresidentiksi asettautumisesta. Hanke kuitenkin kaatui ja on epäselvää oliko kyseessä pelkkä markkinointitemppu, jolla Trump haki julkisuutta. Jotkut hänen mielipiteensä, kuten vapaakaupan kritiikki ja ”USA:n hyväksikäyttö ulkovaltojen toimesta” voidaan jäljittää jo tuohon aikaan. Trump käytti täsmälleen samoja ”punch lineja” vuoden 2015-2016 -kampanjassaan. Moni ei myöskään taida muistaa, että Trump oli presidenttiehdokas jo vuoden 2000 vaaleissa, mutta aika oli hänelle poikkeuksellisen huono. Taj Mahalin kasinokohut, konkurssit ja muu huono julkisuus piiritti Trumppia ja hänet nähtiin 1980-luvun hurjien vuosien karikatyrimäisenä sarjakuvahahmona, eikä vakavasti otettavana henkilönä.
Myös Trumpin poliittinen koti on vaihdellut. Hän on pomppinut republikaanien ja demokraattien välillä useita kertoja ja ollut välillä sitoutumaton. Enemmän tai vähemmän vakavasti Trump on harkinnut presidentinvaaliehdokkuutta myös 2004, 2008 ja 2012. Vuoden 2012 esivaalien alla Trump nautti jo niin suurta suosiota republikaanipuolueen kannattajissa, että se ohitti eräässä vaiheessa jo sittemmin esivaalit voittaneet Mitt Romneyn kannatuksen. Asiantuntijoiden mielestä Romney teki kampanjassaan useita virheitä ja hävisi vaalit Obamalle, vaikka hänellä olisi ollut erittäin hyvät mahdollisuudet voittoon. ”Heikoksi” ehdokkaaksi Romneytä nimitellyt Trump ei kuitenkaan lopulta lähtenyt kisaan vielä 2011.
Trump on tehnyt elämänsä aikana peräti kuusi konkurssia, jotka kaikki ovat liittyneet joko hotelli- tai kasinobisnekseen. Ilkkujat ovat haukkuneet Trumpia huonoksi liikemieheksi, joka ei ole konkursseja lukuunottamatta ole saanut oikeastaan mitään aikaan bisneksessä. Tässä kuuluisimmat Trumpin konkurssit:
1991: Trump Taj Mahal
Maailman hulppein kasinohotelli, Taj Mahal avattiin Atlantic Cityssä 1990. Trump rahoitti sen rakentamista peräti 675 miljoonalla dollarilla ja 14% velkakirjakorolla. Seuraavan vuoden aikana kasinon velat olivat jo 3 miljardia ja Trumpin henkilökohtaiset velat 900 miljoonaa. Kasinon pinnalla pitäminen vaati kovan hinnan. Trump joutui luopumaan mm. lentoyhtiöstään, luxusjahdistaan, sekä suostumaan tiukkaan budjettikuriin, jotta säilytti Trump-tornin, sekä henkilökohtaisen omaisuutensa.
1992: Trump Castle, sekä Trump Plaza -kasinot
Vajaa vuosi Taj Mahalin konkurssiin hakeutumisesta, joutui Trump jälleen käyttämään lakipykälää nro. 11. Atlantic Cityn kasinot Trump Plaza ja Trump’s Castle eivät tuottaneet tarpeeksi. Ensin mainitulla oli velkaa 550 miljoonaa ja jälkimmäisellä 338 miljoonaa dollaria. Lisäksi ne kilpailivat toisiaan, sekä Taj Mahalia vastaan. Trumpin oli pakko luopua kasinoiden osake-enemmistöstä, jotta sai lainoja maksettua.
1992: Trump Plaza Hotel
Kukapa ei muistaisi Yksin Kotona 2-elokuvaa ja Plaza Hotellia? ”New York’s most exciting hotel experience!”. Samaisena vuonna, kun elokuva julkaistiin, Plaza Hotel koki saman kohtalon, kuin Trumpin kasinotkin. Hän luopui 49% osakemäärästä, jotta saisi lainoja maksettua lainoja, joita oli kertynyt yli puoli miljardia dollaria.
2004: Trump Hotels and Casinos Resorts
Vuonna 1995 perusti yrityksen hallinnoimaan muun muassa Atlantic Cityn kasinoitaan. Vuonna 2004 tämä kattoyritys oli 1,8 miljardin veloissa, joten konkurssipykälä jouduttiin lyömään pöytään ja Trump joutui pienentämään omistuksensa 47 prosentista 27 prosenttin, jotta välit säilyivät velkojiin.
2009: Trump Entertainment Resorts
Vuoden 2004 konkurssin jälkeen Trump Hotels and Casino Resorts nimettiin uudelleen, mutta vain 5 vuotta tuon jälkeen tuttu konkurssipykälä 11 otettiin jälleen käyttöön vahinkojen minimoimiseksi. Velkaa oli kertynyt 1,2 miljardia. Trump vähensi osakeomistustaan 10%:lla ja väistyi syrjään hallituksen puheenjohtajan pallilta.
Myöhemmin Trump Castle muutettin Trump Marinaksi ja myytiin toiselle omistajalle, joka nimesi sen Golden Nugget Atlantic Cityksi vuonna 2014. Trump haastoi TER:n oikeuteen, koska se käytti hänen mielestään Trump-brändiä väärin muissa Atlantic City-kasinoissa (Trump Taj Mahal ja Trump Plaza). Trumpin mielestä työllä ja vaivalla hommattua lisenssiä ja kasinoiden korkeaa tasoa ei oltu vaalittu, joka vahingoitti hänen mainetta ja brändiään. Trump Entertainment Resorts haettiin lopulta konkurssiin ja Trump Planza casino sulki ovensa. Vuonna 2016 saman kohtalon koki myös The Trump Taj Mahal.
Monet pitävät Trumpin bisnesmenestystä täytenä ankkana. Toiset puolestaan ovat sitä mieltä, että konkurssit silloin tällöin kertovat enemmänkin menestymisetä. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, varsinkaan Amerikassa. Se, että ei tee konkurssia liike-elämässä, ei ole menestyksen synonyymi. Monet firmat kaatuvat tai saattavat joutua huomattavasti konkurssia huonompaan tilanteeseen muilla tavoin. Alamäessä olevat yritykset saattavat esimerkiksi supistaa toimintojaan tai yhdistää toimintansa vahvemman yrityksen kanssa. Saman yrityksen joku tuotantolinja voi myös tuottaa hirvittäviä tappoita, jotka kuitenkin kuitataan konsernin sisällä, mikäli muut osa-alueet tuottavat voittoa. Konkurssipykälää ovat USA:ssa hyödyntäneet Charter Communications, Delta Air Lines, Macy’s, Texas Rangers (Baseball-joukkue), General Motors ja Kmart.
Vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa sanalla ’konkurssi’ on häpeällinen ja epäonnistumiseen liittyvä kaiku, niin se ei toisaalta kerro Amerikassakaan onnistuneesta liiketoiminnasta. Se kertoo aina enemmän tai vähemmän siitä, että liiketoiminta ei ole joltain- tai kaikilta osin ollut kannattavaa. Konkurssi tähtää aina vahinkojen minimoimiseen, joka on joko veloista selviytymistä tai toimintojen uudelleenjärjestelyä ilman, että firma joutuu pistämään lapun luukulle ja jättämään kaikkia työntekijöitään puille paljaille.
