Julkaisimme Liiga -kauden 2017-2018 alussa artikkelin, jossa punnitsimme Liiga -joukkueiden voimasuhteita kuluvalle kaudelle. Kävimme läpi jokaisen joukkueen muutokset kokoonpanoissa edelliseen kauteen nähden ja teimme arvion siitä, mille sijalle arvioimme kunkin joukkueen yltävän. Nyt, kun kaikki joukkueet ovat pelanneet noin 40% peleistään, on aika tarkastella joukkueiden voimasuhteita uudestaan. Mikä joukkue pelaa yllätyssyksyä? Minkä joukkueen vahva rosteri on alisuorittanut? Onko mestarikandidaatti muuttunut?
Oma mestarikandidaattimme ennen kauden alkua oli Tappara, mutta muistutimme, että takaa tulee iso liuta mustia hevosia. Järjestään samaa mieltä olivat myös vedonlyöntitoimistot. Nyt, kun joukkueet ovat pelanneet 60 pelistään 24-26/60 kappaletta, niin mestarisuosikki Tappara ei ole Liigan kärjessä. Sen sijaan kärjessä on ”puolen Suomen” Kärpät. Onko tämä vaikuttanut mestaruuskertoimiin? Uskommeko Kasinohaissa vieläkin Tapparaan? Yksikään Liigan valmentaja ei myöskään ole saanut potkuja. Käykö ovi ensimmäisenä jostain Liigan top bottom 3-joukkueista: Jukurit, Ilves ja Sport? Lue väliraporttimme Liiga -kaudesta 2017-2018!
Kun Ari Santanen sai potkut ja Liiga -tasolla täysin kokematon Tero Lehterä otti ohjat käsiin, niin lähestulkoon kukaan ei veikannut SaiPaa kärkikymmenikköön. Pääsarjatasolla täysin ummikko Lehterä on saanut SaiPan kuitenkin ylisuorittamaan. Lappeenrantalaisjoukkue majailee tällä hetkellä suoralla pudotuspelipaikalla, eli sijalla 6.
Tosin sijoilla 10.-6. olevat joukkueet ovat kaikki 3 pisteen sisällä, joten tasaisessa keskikastissa sijoitus saattaa parin hävityn tai voitetun ottelun jälkeen heittää häränpyllyä ja kuuden joukossa ollut joukkue löytää itsensä säälipleijarien ulkopuolelta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että Lehterä on tehnyt ensimmäisen 25 ottelun aikana hyvää työtä odotuksiin nähden. SaiPan hyvä vire on totta onnistuneen valmentajan ja hyvin rakennetun joukkueen ansiota, mutta täytyy rehellisyyden nimissä myös tunnustaa, että alkukauden otteluohjelma on avittanut lappeenrantalaisia. Se on päässyt alkukauden otteluissaan pelaamaan poikkeuksellisen monta kertaa levänneenä edellisenä iltana pelannutta joukkuetta vastaan.
SaiPa on voittanut 8 voittoa ja kärsinyt 9 tappiota, mutta vienyt pelin myös 8 kertaa jatkoajalle, joista se on ottanut eniten pisteitä koko liigassa: 6. Erikoistilannepelaamisessa SaiPa ei ole Liigan kärkikastia. Sillä on Liiga :n huonoin ylivoimaprosentti (11,46) ja Liigan 8. paras alivoimaprosentti. Myöskään kärkipelaajat eivät juhli pistepörssin kärkisijoilla. Ylin SaiPalainen: Topi Nättinen löytyy vasta sijalta 25. JYPistä hankittu Nättinen johtaa melko vaatimattomilla tehoilla (4+12) SaiPan sisäistä pistepörssiä.
Veikkasimme Sporttia sijoille: 12.-15.
Sportin sijoitus nyt: 13.
Vaasan Sportin kausi ei ole edennyt kevään 2016 merkeissä, jolloin se nappasi pudotuspelipaikan. Toisaalta ei myöskään aivan niin huonosti, kuin viime kaudella, jolloin se kuittasi toiseksi viimeisen sijan 14. Tomek Valtosen Sport on sortunut kaikkien kolmen Liiga-kauden ajan samaan perisyntiin: epätasaiseen suorittamiseen, varsinkin kotiotteluissa.
Välillä Sport saattaa mättää iloisia 7-5 voittoja Pelicanssista, mutta toisaalta ottaa huipputärkeässä kamppailussa kotona Jukureita kuokkaan 1-4. Sporttia on kannatellut Michael Parksin johtama ykköskenttä. Parks on syytänyt mukavat tehot 10+8. Parks löytyy pistepörssin sijalta 15. Sportin ongelmana on ollut alivoima, joka on Liigan huonointa: 71,59%. Keskimäärin joka kolmannella yv:llä helähtää siis Sporttia vastaan. Sport päästää muutenkin aivan liikaa maaleja: vain Ilves (95) on päästänyt enemmän maaleja Liigassa, kuin Sport (87). Toisaalta Sport paikkaa tätä tekemällä 7. eniten maaleja Liiga :ssa (keskimäärin 2,25 per ottelu).
Valtosen Sport ei jyrää suurella budjetilla, joten sarjasijoitus ei voi olla suuri shokki. Seurajohdon kuvitelmat säälipudotuspeleihin pääsemisestä ovat toki vieläkin olemassa ja elossa. Matkaa viivaan on ainoastaan 7 pistettä. Kuitenkin, mikäli Sport ei paranna pistekeskiarvoaan, niin Vaasasa kannattaa alkaa miettimään Tomek Valtosen kenkimistä kesken kauden. Sport on ainoa joukkue Liigassa, jonka yleisökeskiarvo matelee 3000 alla. Valtonen on palkattu Vaasaan ensi- ja seuraavaksi kaudeksi, joista 2018-2019 on optiokausi.
Kookoo on toinen häntäpäähän veikkailtu seura, joka ei ole yllättänyt, mutta ei liiemmin pettänytkään. Tuomas Tuokkolan soturit ovat painaneet 1,46 pisteen keskiarvolla, joka on varmaan seurajohdon tavoitteisiin nähden vähintään tyydyttävä suoritus. Kookoon pelaajabudjetti ei ole suurimpien joukossa, mutta Michael Keränen, sekä Miikka Pitkänen ovat mättäneet siitä huolimatta kelpo tehot. Keränen on 19 pisteellään pistepörssin sijalla 12. ja KalPan kokoonpanon ulkopuolelle toissa kaudella jäänyt Miikka Pitkänen yllättäen sijalla 14. tehoilla 7+12.
Kookoon murheen kryyni on puolustuspäässä. Se on päästänyt peräti 72 maalia, joka on 4. huonoiten koko liigassa. Juha Järvenpään torjuntaprosentti on vasta 15. paras maalivahtitilastossa, eikä hän ole saanut kannateltua joukkuetta riittävästi. 2,58 päästettyä maalia per ottelu on auttamatta liikaa ykkösmaalivahdille. Puolustajien plus-miinus -tilastossa komeilee kaksi Kookoon pakkia. Hyökkäyspäässä sen sijaan kulkee. Kookoo on tehnyt 6. eniten maaleja Liigassa.
Tuokkolan on syytä tilkitä puolustuspää huomattavasti paremmin, jotta se pitää otteensa säälipudotuspelipaikassa. Kookoolla on tuskin varaa tehdä megaluokan hankintoja puolustuspäähän kesken kauden, joten ainoa mahdollisuus lienee pelikirjan terävöitys.
Pekka Virran johtama Lukko on saanut hienosti koneen käyntiin, vaikka epäilyksiä oli ilmassa, että Virran vaativa pelitapa ei istu hetkessä uuteen ympäristöön. Lukko on porskuttanut koko alkukauden Liigan kärkisijoilla. Syynä on ehjä viisikkopeli, sekä Liiga :n toiseksi paras alivoima. Ylivoimalla se on ollut Liigan 4. huonoin, mutta tällä ei ole väliä, koska puolustus pitää. Se on päästänyt vähiten maaleja koko Liiga :ssa ja Kaapo Kähkönen sijalla 2. vähiten päästettyjen maalien tilastossa.
Tehdyissä maaleissa raumalaiset eivät sen sijaan ole sarjasijoituksensa tasolla. Lukko on tehnyt vain 62 maalia, 11. eniten. Tästä syystä myöskään Lukon pelaajat eivät pistetilastossa juhli. Janne Keränen on paukutellut maaleja entiseen malliin. Hänellä on 24 pelissä kasassa jo 11 osumaa ja 4 syöttöpistettä. Tällä irtoaa pistepörssin sija 26. ja maalipörssin sija 4. Pekka Virran KalPasta tuttu pelitapa perustuu kuitenkin kiekon hallintaan, kuin kiekon maalille toimittamiseen. Hintana sille on vähäinen tehtyjen maalien määrä, mutta parhaimmillaan myös vähäinen päästettyjen maalien määrä, sekä pulska saldo pistesarakkeessa. Lukko oli kauteen lähtiessä niin musta hevonen, että oli mahdoton edes alkaa veikkailemaan sijoitusta. Syynä tähän oli Virran aiemmat epäonnistumiset länsirannikolla, sekä vaativan pelitavan istumisen epävarmuus.
Voisi kuitenkin sanoa, että raumalaiset ovat ehdottomasti ylisuorittaneet. Vaikka runkosarjasijoitus onkin komea juuri nyt, niin viime peleissä otteet ovat rakoilleet. Vakavana mestarisuosikkia Lukko ei siis tälle kaudelle voi edelleenkään pitää.
Liiga -jumboksi jämähtänyt savolaisjoukkue jakoi kohtaloa toisen savolaisjoukkueen KalPan kanssa monen kierroksen ajan, ennen kuin kalakukkokaupungin pojat saivat lentokelin päälle. Jukureiden kehnot otteet eivät tavallaan ole maailman suurin ihme, mutta ottaen huomioon edellisen kauden lupaavat otteet ja pudotuspelipaikan täpärän kirpoamisen, käy Jukureita kuitenkin hieman sääliksi. Mikkeli sai Joni Vesalaisen johdolla kaupunkiin aikaan todellisen lätkäbuumin, kun kaupungin ”oma poika” Risto Dufva palasi penkin taakse Ville Nieminen aisaparinaan. Tämän lisäksi Ikioma-areena myytiin loppuun yli 10 kertaa. Kaudelle 2017-2018 joukkue säilyä paria kärkipuolustajaa lukuunottamatta lähes samana.
Dufva ei kuitenkaan saanut Jukureita lentoon ja se on näkynyt muun muassa 600 hengen yleisökeskiarvon vähemisenä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta pikkuseuraan. Tilanne on Jukurien kannalta kolkko. Joukkue on sarjan ylivoimainen jumbo, Dufva/Nieminen -kaksikkoa on hyvin vaikea lähteä kenkimään, huippuluokan vahvistuksiin ei ole varaa ja seuran myyntijohtaja Joni Vesalainen näytti muutama viikko sitten ”esimerkkiä” johtajuudesta hipsimällä kesken kauden Veikkausliigaan ja SJK:hon.
Säälipudotuspeliviivaan on jo 15 pistettä ja Liiga on parin viikon päästä puolivälissä. Tilanne ei ole täysin toivoton, mutta melko huono nyt kuitenkin. Pelastavaa enkeliä ykköskentän sentteriksi on tuskin tässä vaiheessa varaa ostaa. Korkein sijoitus pistepörssissä Jukureilla on Miika Roineen sija 73. Sami Rajaniemi päästää keskimäärin 2.83 maalia per ottelu. Seurat, kuten HIFK, Kärpät tai Tappara kestävät muutamankin huonomman perättäisen kauden, mutta Mikkelin Jukureilla ei periaatteessa olisi varaa yhteenkään. Ei taloudellliseen, eikä imagolliseen.
Tampereen Ilves on ehdottomasti alisuorittanut kauden 2017-2018 alkupuoliskolla. Seura sai hiljattain omistajapohjan ja sitä kautta taloudellista vakautta. Lisäksi päävalmentajan pallilla heiluu yksi tämän hetken parhaista: Karri Kivi. Ilveksen viime kausi huipentuu upeaan puolivälieräsarjaan mestari-Tapparaa vastaan. Tampere meni sekaisin ja vanhat muistot palasivat tupsukorva-kannattajien mieliin.
Tällä kaudella buumi ei kuitenkaan ole saanut jatkoa. Ilveksen nuotassa on soinut peräti 3,65 maalin keskiarvolla, eikä hyökkäyspäässä ole yhtäkään ketjua, joka pystyisi todella kannattelemaan joukkuetta. Maalilla ovat huhkineet melko tasaisesti sekä Markus Ruusu, Antti Lehtonen, ettäö Riku Helenius, mutta maalivahtipelin piikkiin ei voi Karri Kiven suojattien heikkoja otteita pistää. Puolustuspää on pettänyt pahasti, eikä esimerkiksi Otto Koivula ole lunastanut täysin häneen kohdistuneita odotuksia tehojen muodossa. Koivulan todellinen ongelma on kuitenkin puolustuspeli. Plus-miinus-saldo on surkuhupaisa: -14. Huonoin koko joukkueesta ja samalla koko Liigasta. Ilves-pakki Olli Vainio komeilee sijalla 2. Saldo on -10.
Vaikka Ilves on aloittanut kauden suorastaan onnettomasti ja se on 11 pisteen päässä sääliviivasta, niin Karri Kivi osaa yllättää. Monet muistavat Ässien satumaisen kauden 2013, kun Kivi nosti Ässät joulutauolla runkosarjan sijalle 4. legendaarisella 14 ottelun voittoputkella. Ässät oli säälipudotuspeliviivan tuntumassa vielä ennen joulua. Kun Kiven poppoo saa pelin luistamaan ja hengen päälle, niin Ilves saattaa spurtata vielä pudotuspeleihin, niin että tärähtää. Kausi tähän mennessä on ollut kuitenkin pettymys.
Stadin Kingien penkin taakse ostettiin täksi kaudeksi kaksikko Selin/Pikkarainen. Joukkue uusiutui roimalla kädellä ja pelasi alkukaudesta ajoittain suorastaan surkeaa lätkää. Viime aikoina HIFK teki kuitenkin ryhtiliikkeen ja nousi sijalle 8. HIFK:n otteet ovat olleet ailahtelevaisia. Se saattaa hävitä ensin Jukureille ja kaataa sitten kärkipään joukkueen. HIFK:n puolustuspää on pitänyt ihan kivasti. Se on päästänyt 6. vähiten maaleja Liigassa. Hyökkäyspään tehot sen sijaan uupuvat. Se on tehnyt vasta 9. eniten maaleja.
HIFK on pelannut myös paljon tasaisia pelejä, jotka ovat kääntyneet tappioiksi. HIFKin pistenikkareina ovat toimineet täksi kaudeksi ostettu Juhani Tyrväinen, sekä TPS:stä ostetty Erik Thorell. Selin ja Pikkarainen eivät ole saaneet täysin ajettua TPS:ssä toiminutta pelitapaa sisään, joka on näkynyt ailahtelevuutena pelien sisällä. Atte Engren on pelannut takuuvarmasti torjuntaprosentilla 91,90. Entinen NHL-maalivahti Niklas Bäckström on joutunut viettämään todennäköisesti viimeistä Liiga -kauttaan lippalakki päässä vaihtoaitiossa, jonka on pakko olla nöyryyttävää. Saldona on 4 peliä torjuntaprosentilla 85,48.
HIFK on ollut selkeä alisuorittaja, mutta kuten todettu, niin sarjan keskikasti on hyvin tasainen. Sijalta 9. on tällä hetkellä vain 3 pisteen matka sijalle 6 ja 6 pisteen matka sijalle 12. Saako punapeto tällä kaudella vielä koneen kunnolla käyntiin, vai joutuuko valmentajaksikon asemaa tarkistamaan jo joulutauon jälkeen? HIFK:lla tunnetusti riittää pätäkkää, joten kovan luokan vahvistuksia todennäköisesti hommataan vielä kesken kauden. HIFK:n yleisökeskiarvo (6300) on myös Liigan korkein, joten varsinaista paniikkinappulaa ei Helsingissä ihan vielä tarvitse painella.
Veikkasimme Kärppiä sijalle: 1.-6.
Kärppien sijoitus nyt: 1.
Oulun Kärpät palkkaa silloin tällöin heikomman valmentajan kaitsemaan ”miljoonajoukkuetta”, mutta ennen pitkää Oulussa tehdään kuitenkin aina fiksu veto ja palataan sarjakärkeen. Niin on käynyt nytkin Mikko Manner otti hommaa hallintaa jo viime kaudella, kun Kai Suikkanen ei saanut joukkuetta voittamaan. Sekavahko kausi päättyi säälipudotuspeleihin ja oli Oulussa pettymys. Nyt Mannerin käden jälki alkaa näkyä toden teolla, vaikka pelaajabudjettia on pudotettu hieman viime vuosista. Menestykseen on kaksi isoa syytä: Ykköskenttä ja ykkösmaalivahti. Junttila ja Bertrand komeilevat pistepörssin kaksoisjohdossa ja Mikael Ruohomaa on sijalla 7. Hieman riskipitoinen hankinta Veini Vehviläinen on osoittanut Oulussa olevansa sittenkin voittava maalivahti. Myös Kärppien pelitapaa on viilattu nykyjääkiekkoon soveltuvammaksi ja ”loppu on historiaa”.
Todellinen kysymys on se, onko Kärppien joukkue oikeasti mestariainesta. Roolitus on kunnossa, ikärakenne on kunnossa, valmennus on kunnossa ja maalivahtipeli kunnossa. Silti Kärppien loistava alkukausi kuin huutaa sivulausetta: ”…mutta milloin se romahdus tulee”. Syitä voisivat vaikka olla: Manner ei ole päävalmentajana vielä ollut erityisen pahoissa paikoissa, Vehviläinen ei ole tunnettu luotettavuudestaan ja joukkue on melko tehokkaasti ykköskentän varassa. Jos Kukkonen ja ykköskenttä eivät kestä koko kautta ehjänä, niin Oulussa saatetaan valmistautua jälleen säälipudotuspeleihin.
Tällä hetkellä juna puksuttaa kuitenkin mestaruusvauhdissa.
Porissa mennään toista kautta Jyrki Ahon komennossa ja ihan kivasti mennäänkin! Kovana kotijoukkueena tunnettu Ässät on tosin tällä kaudella napsinut huomattavasti enemmän voittoja vieraissa, kuin kotona. Porin vahva kiekkokulttuuri näytti voimansa, kun seura osti Sakari Salmisen kesken kauden paikallisten yritysten talkootoiminnalla. Ässät pelaa tuttua pystysuunnan lätkää, johon kuuluu melko suuri päästettyjen maalien määrä. Toisaalta kun itsekin mätetään kiekkoa nuottaan 2,56 keskiarvolla, niin pisteitä ropisee keskimäärin 1,48 per ottelu. Joukkuetta ovat kannatelleet puolustaja Maksim Matuskin, sekä Antoine Laganiere. Liiga -tulokas Jesper Kotkaniemi pelaa loistavaa debyyttikautta. Kasassa on tähän mennessä jo pisteet 6+5=11. Andreas Bernard on tilkinnyt maaliaan prosentilla 91,54, joka on 9. paras Liiga :ssa.
Jyrki Aho luotsannee Ässät jonkunlaisiin pudotuspeleihin ja sen jälkeen kaikki on kiinni vain yhdestä asiasta: porilaisesta hulluudesta!
Veikkasimme Pelicanssia sijalle: 6.-10.
Pelicanssin sijoitus nyt: 8.
Huolimatta viime kevään nöyryyttävästä puolivälieräsarjasta KalPaa vastaan Pelicans raivasi itsensä kuitenkin runkosarjan sijalle 6. Pahimmat kuumakallet ulostettiin joukkueesta ja Petri Matikainen sanoutui irti ”goonikiekosta”. Pelicans on jyrännyt Ilkka Kangasniemen, Aleksi Rekosen ja Miska Siikosen johdolla vaikka sairastuvalla istuvat niin Juha Leimu, Vadim Pereskokov, kuin Mikko Kousakin. Pelicans on tehnyt 4. eniten maaleja ja päästänyt niitä 5. eniten. Kansakin on löytänyt kohtalaisen hyvin Lahden jäähalliin. Pelicanssin yleisökeskiarvo on Liigan 7. parasta. Tasaisessa keskikastissa sijoitukset saattavat vaihtua tiheään. Toisaalta, kun Pelicanssin sairastupa tyhjenee, niin puolustuspää tulee olemaan kovaa Liigatasoa.
Matikainen/Nurminen tekee koko ajan sen verran tasalaatuista työtä,että Pelicans raivannee tiensä tälläkin kaudella vähintään säälipudotuspeleihin.
HPKHPK on Ilveksen ohella ehkä alkukauden suurin pettymys. Antti Pennasen moderni jääkiekko ei ole purrut viime kauden malliin ja kova buumi on vaihtunut karuun arkeen Hämeenlinnassa. Joukkue kyntää hännillä, vaikka tästä piti tulla menestyskausi. Pelaajat, kuten Ville Viitaluoma, Robert leino, Otto Paajanen ja Janne Lahti eivät ole pystyneet kannattelemaan joukkuetta. HPK on kärsinyt myös loukkaantumisista. Victor Backman ja Severi Sillanpää ovat missanneet kolmasosan kauden peleistä. Emil Larmin johdolla HPK on päästänyt 4. vähiten maaleja liigassa, joten ongelma on ollut lähinnä hyökkäyspään tehoissa. Kerholla on pistepörssin top 30:ssä vain yksi pelaaja: Teemu Turunen tehoilla 7+8=15.
Antti Pennanen on kovan haasteen edessä. Kausi on on alkanut surkeasti ja vaikka yleisökeskiarvo on toistaiseksi Lukon ja JYPin lukemissa, niin ”sikakatsomollakin” tulee jossain vaiheessa raja vastaan. Pennasella ei ole pääsarjatason kokemusta viime kautta enempää, joten seurajohdon tuki näyttelee ratkaisevaa roolia. Ei ole aivan varmaa, kuinka paljon HPK:lla on pelimerkkejä, mutta hyökkäyspäässä ei tuntuisi olevan tarpeeksi tiukkaa tuloksentekoyksikköä tällä hetkellä.
HPK saattaa kivuta säälipudotuspeleihin, jos joukkueen kantavat voimat palaavat tasolleen ja seura saa vahvistuksia hyökkäyspäähän. Muuten edessä voivat olla valmentajan potkut ja tyhjennysmyynti.
Sarjakärjessäkin käväissyt JYP koki pienen romahduksen ja hävisi useamman pelin putkeen syksyn edetessä. Juna on silti puksuttanut kokonaisuudessaan juuri niin hyvin, kuin odottaa sopikin. Jani Tuppuraisen, Jarkko Immosen ja Antti Suomelan kovat tehot eivät ole yllätys, mutta sen sijaan Juuso Puustisen herääminen ”elämänsä kevääseen” oli pieni yllätys. Puustinen on pistepörssin kolmonen ja johdattanut seuransa moneen makeaan voittoon. Eetu Laurikainen ja Juho Olkinuora ovat vahtineet jyväskyläläisten luukkua kiitettävän hyvin ja JYP onkin päästänyt maaleja vain 2,32 per peli.
Marko Virtasen kyvyistä olla mestarivalmentaja ei ole vieläkään täyttä taetta. Mies tekee koko ajan hyvää tulosta, mutta kun Jyväskylässä on kerran päästy mestaruuden makuun, niin pelkät mitalisijat eivät enää riitä. Jos JYPin kausi johonkin tyssää, niin siihen, jaksavatko vanhat herrat heilua. Tuppuainen, Hytönen ja Immonen ovat jos siinä iässä, että paikat voivat pragata, eikä Juuso Puustinen pysty yksinään kantamaan joukkuetta. Lisäksi viime kauden semifinaaleissa nähtiin eräs joukkueen heikkous: hitaahko puolustus.
JYP on kaikesta huolimatta jälleen kiinni mitaleissa.
KalPan kausi on alkanut juuri niin vaikeasti, kuin odottaa sopii. 15 huippupelaajaa lähti ja tilalle ostettiin nimettömämpiä paikkaajia. Kesken kauden tehdyt hankinnat: Jerry D’Amigo, sekä Ryan Wilson ovat kuitenkin osoittautuneet kelpo pelimiehiksi. Osittain tästä syystä KalPa on voittanut viimeisestä kuudesta pelistään viisi. Lisäksi pelaajat, kuten Alexander Ruuttu ja Janne Tavi ovat nostaneet tasoaan. Suurempi syy suunnanmuutokseen on kuitenkin se, että Sami Kapanen on pistänyt puolustuspelin kuntoon. Hölmöjä virheitä ei tule enää entiseen malliin ja omissa ei soi enää niin herkästi. Dennis Godla on pelannut kelvollista peliä ja joukkue on säilynyt myös melko mukavasti terveenä.
Pirteän alkukauden jälkeen kestänyt musta hetki, jossa KalPa hävisi 15 pelistään peräti 12 rokotti joukkuetta kuitenkin sen verran, että sijoitus on säälipudotuspelien ulkopuolella. KalPan ongelmana on myös selkeän ykkössentterin puute. Unkarin ihme Balazs Sebok ei ole pystynyt täyttämään saappaita. KalPa on tiedottanut katselevansa sentteriä, mutta hankintaa ei välttämättä tehdä.
Kuopiolaisjoukkueen kausi on yhä täysi arvoitus. Se on osoittanut kykenensä voittamaan kovia joukkueita. Esimerkiksi paikallisvastustajansa JYPin se on kellistänyt molemmissa kohtaamisissa. Jos KalPa raottaa rahapussiaan ja ostaa peliälyllä ja kokemuksella varustetun, sekä pelitapaan sopivan ykkössentterin, niin kevät voi olla pitkäkin.
Todennäköisempi lopputulema on kuitenkin taistelu säälipudotuspelipaikasta.
TPS on kaikkien yllätykseksi TPS on aloittanut kauden rytinällä ja on peräti sijalla 3. Pelaajamateriaalista asia ei toki kiinni olis jäänyt muutenkaan. Tomi Kalli, Jasper Lindsten, Ilkka Heikkinen, Henrik Talliknder Eric Perrin ja Patrik Virta toivotettaisiin terevetulleeksi mihin tahansa seuraan avoimin ovin. Epäilykset kohdistuivat lähinnä kokemattomaan valmennustiimiin. Pääsarjan päävalmentajana kokematon Kalle Kaskinen ja ”entiset TPS-legendat” kuulosti paperilla pelottavalta yhdistelmältä, mutta Kaskinen on näyttänyt, että Turussa saavat homman toimimaan muutkin kuin Jortikka, Jursinov ja Suikkanen. Kuten arvata saattaa, niin ”rahamiehet” ovat kannattaneet Turun Palloseuraa: Tomi Kallio, Jasper Lindsten ja Perrin mättävät hyviä tehoja illasta toiseen. Takalinjoilla Tallinder ja Heikkinen omaavat sopivan liikkeen, sekä hyökkäyspään ominaisuudet ja Rasmus Timonen, sekä Oskari Timonen ovat hoitaneet loput.
TPS:n peli alkoi kangertelemaan heti kun Perrin oli pari peliä poissa. Tässä piileekin isoin riski. Mitä tapahtuu jos ”rahamiehet” ovat pidempään sivussa ja vielä yhtä aikaa.
Veikkaamme edelleen, että TPS taistelee tällä kaudella mitaleista.
Veikkasimme kaudelle 2017-2018 vain yhtä ainoaa mestaria, joka on Tappara. Ounastelimme materiaaliltaan ylivoimaiselle joukkueelle myös ongelmia Jukka Rautakorven myötä ja niitä on myös piisannut. Joukkueen peli on näyttänyt ajoittain suoraan sanottuna hirveältä, eikä edellisten kausien kontrolloidusta ja taktisesta voimakiekosta ole ollut merkkejä, kuin ajoittain. Siitä huolimatta joukkue on onnistunut keräämään pisteitä ihan mukiinmenevästi. Jos joukkue on sijalla 2., niin katastrofistakaan ei voi puhua. Syynä on viime kierrosten kova vire, jossa joukkue on käynyt voittamassa vähän joka paikassa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että Rautakorpi johtaa laivaa, jossa on käytännössä neljä kentällistä maajoukkuemiehiä. Siihen nähden Tapparan touhu takeltelee ja pahasti. Taktista punaista lankaa ei näytä olevan ja voittoja tulee enemmänkin huippuyksilöiden avulla. Tappara on tällä hetkellä eräänlainen jääkiekon Venäjä: kuriton, taktisesti kehno ja voitot tulevat vain huippupelaajien yksilösuorituksilla. Rautakorven pelikirja on viime vuosikymmeneltä ja seura on ottanut täksi vuoksi roiman askeleen taakse päin.
Veikkasimme Tapparaa mestarisuosikiksi, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että sijoitus 6. joukossakaan ei ole täysin varma.