Parhaat kasinoelokuvat top 10

best kasino

Rahapelaaminen on merkittävä osa Yhdysvaltojen historiaa. Ei siis ihme, että tämä laillisen ja laittoman rajamailla koko historiansa ajan toiminut toiminta on ollut Hollywood-elokuvissa isosti edellä suurin piirtein niin pitkään, kuin elokuvia on tehty.

Kasinoelokuvat

Muistamme, kuinka Humbrey Bogart pyöritti salakapakkaa 1940-luvn elokuvassa Casablanca, Paul Newman ja Robert Redford huiputtivat rikollispomoa korttipöydässä vuoden 1973 Stingissä (Puhallus) ja Daniel Craigin James Bond viettää vuonna 2006 valmistuneessa Casino Royale-elokuvassa merkittävän osan ruutuajasta pokeripöydässä.

Tässä välissä on tehty satoja epäsuorasti- ja kymmeniä suorasti kasino- ja uhkpelaamiseen liittyviä elokuvia. Samalla kasinopelaaminen ei pelkästään ole säilyttänyt suosiotaan, vaan kasvanut huimasti niin sanottujen tavallisten ihmisten keskuudessa. Kasinopelejä pelataan nettikasinoilla ennätyspaljon ja Pokerista on tullut ammatti tuhansille suomalaisille pelaajille. Myös pokerimiljonäärejä on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan.

 

Korttipakan keksijöinä muun muassa muslimit

Vaikka uhkapelaaminen voidaan alun alkaen jäljittää eräänlaisiin noppapeleihin jopa 40 000 vuoden taakse ja jopa ristiin naulitun Jeesuksen vaatteet olivat aikanaan uhkapelin panoksena, voidaan ns. nykyaikaisen rahapelaamisen perinn jäljittää 1500 -luvulle. Tuolloin moderni korttipakka sai ensimmäisen muotonsa Kiinassa ja lopullisen muotonsa Ranskassa. Modernin korttipakan tarina on varsin mielenkiintoinen. Sen keksimisessä näytelevät merkittävää roolia ’makelukit’, eli keskiajan muslimikansojen sotatilaina käyttämä orjien kaarti. Tämä porukka nousi hallitsemaan ajoittain osaa islamilaisesta maailmasta. Esimerkiksi Egyptissä Mamelukit olivat vallassa kaksi kertaa vuosien 1250-1517 välillä.

Vaikka Mamelukit käännytettiin islamiin vasta orjiksi ottamisen yhteydessä, omaksuivat he silti kyseisen uskonnon ja siihen liittyvät säännöt. Korttipelin keksimiseen tämä liittyy siten, että kun Kiinassa keksittiin pelikorttien idea ottamalla mallia setelimuotoisesta rahasta. Kun suosittu peli kulkeutui makelukkien hallitsemille alueille, niin mamelukit kehittivät korttipakkaan ihmisten kuvien sijasta symbolit (pata, hertta, risti, ruutu). Tämä johtuu siitä, että islamilainen uskonto suhtautui negatiivisesti ihmistä symboloivien kuvien piirtämiseen. Myöhemmin, kun korttipeli levisi keskiajan Eurooppaan, niin mukaan tulivat kuvakortit. Se, että kuvat olivat aatelishahmoja kuvaavia, on vähemmän yllättävä asia. Ranska laittoi korttipelin moderniin syntyyn lusikkansa soppaan sillä tavalla, että Ranskassa kuningatar korvasi toisen ritarin. Korttipeli sellaisena kuin me sen tänäkin päivänä tunnemme, oli saavuttanut muotonsa.

kasinoelokuvat
Casino (1995) on loistava elokuva. Tälle listalle se ei kuitenkaan pääse

 

Uhkapelaamista on käsitelty elokuvissa monesta eri näkökulmasta

Tässä artikkelissa arvostelemme 10 parasta uhkapeli/kasinoelokuvaa. Sitä ennen on kuitenkin syytä määritellä, millaiset elokuvat pääsevät arvostelulistalle. Kasinopelaaminen on esiintynyt valkokankaalla monella eri tavalla. Jaottelemme kasinoelokuvat kolmeen eri katgoriaan:

 

Kasinoelokuvien kategoria I: Kasino- tai uhkapelaaminen toimii sivujuonteena

Kasinoelokuvien kategoria I on määritelmämme mukaan se, että elokuvan juonen, päähenkilön tai tapahtumien kannalta kasino- tai uhkapelit eivät näyttele merkittävää roolia, vaikka osa kohtauksista kasinoihin tai pelaamiseen liittykin. Tällaisia elokuvia ovat esimerkiksi Casablanca (1942), jossa elokuvan päähenkilö pyörittää kasinoravintolaa. Vaikka Rick’s Cafe lyödäänkin elokuvassa kiinni uhkapelaamisen takia, on kasinotoiminnalla lopulta vain kosmeettinen arvo elokuvalle.

Ykkös-kategorian elokuvia ovat Casablancan lisäksi esimerkiksi Rainman (1988) ja suurin osa James Bond-elokuvista.

Kasinoelokuvien kategoria II: Kasino tai uhkapeli tarjoaa viitekehyksen, mutta tarinallinen sisältö on jotain muuta

Kasinoelokuvien kategoria II:een kuuluu huomattavasti vähemmän elokuvia, kuin ykköseen. Kyseessä ovat elokuvat, jotka kiinnittyvät miljöön tai henkilöhahmojen olemuksen puolesta uhkapelaamiseen, mutta tarinan varsinainen aihe on jotain aivan muuta. Esimerkiksi Casino (1995) on tällainen elokuva. Vaikka leffa kertoo muodollisesti kasinosta, niin syvällinen tarina on järjestäytynyt rikollisuus, ahneus, nousu ja tuho. Toisin sanoen ’kasinon’ voisi korvata vaikkapa ihmiskaupalla tai huumeilla ja elokuvan sävy ei olisi merkittävästi erilainen. Lisäksi elokuvassa ei ole yhtään pitkää kohtausta, jossa kuvataan nimenomaisesti ja pitkäkestoisesti pokeri, blackjackin tai muuta peliä.
Muita kakkosgategorian elokuvia ovat esimerkiksi kaikki Las Vegasin ”humuun” sijoittuvat elokuvat, sekä sellaiset elokuvat "parannuksen" tehneistä entisistä vedonlyöjistä, joissa ei kuitenkaan käytännössä kasinolla pelata.

Kasinoelokuvien kategoria III: Elokuvan teemana on rahapelaaminen, tapahtumat sijoittuvat kasinolle ja pelaaminen täyttää tietyn osan ruutuajasta

Kasinoelokuvien Kolmoskategoria on varattu täysverisille kasinoelokuville, joista myös arvostelumme Top 10-lista myös koostuu. Täysverisen kasinoelokuvan kanssa iskee kieltämättä määrittelyn vaikeus. Kuinka paljon on ”merkittävä osa" ruutuaikaa? Riittääkö, jos tapahtumat sijoittuvat baarin takahuoneeseen, eikä varsinaiselle kasinolle? Hiuksia voi aina lähteä halkomaan, mutta eräs hyvä nyrkkisääntö olkoon, että elokuvan tarinallinen lopputulos on merkittävällä tavalla riippuvainen siitä, kuinka kortti/vastaavassa kasinopelissä käy. Tämäkään sääntö ei toki ole aukoton. Perustuuhan esimerkiksi koko Titanic (1997) -elokuvan tapahtumasarja siihen, että elokuvan päähenkilö Leonardo DiCaprio voittaa laivaliput korttipelissä. Elokuva ei kuitenkaan täytä muita kolmoskategorian kriteereitä, joten kyseessä on ehdottomasti ykköskategorian, eikä missään nimessä kolmoskatgorian elokuva.

 

Mitä tekijöitä arvostelemme kasinoelokuvissa?

Kasinoelokuva-arvosteluissa arvioidaan aina ensimmäisenä elokuvan laatua. Laatua mitataan toisin sanoen viihdyttävyyden, tunteisiin vetoamisen, näyttelijäsuoritusten ja tarinankerronnan tasolla. Parhaat kasinoelokuvat top 10 ei poikkea näistä kriteereistä mitenkään. Kasinopelaamisen ajallinen kesto, pelin taso, pelin tyyppi, realistisuus tai vastaavat asiat ovat itsessään tekijöitä, jotka takaavat paikan kategoria 3:ssa. Top 10-joukkoon pääsemiseksi on toki edullista, jos aikaa vietetään pelipöydässä paljon ja itse pelistä kerrotaan syvällisesti. Kuitenkaan kyseessä ei ole dokumenttielokuva-arvostelu, vaan viihde-elokuva-arvostelu. Kuitenkin kriteerit täyttäviä, täysverisiä kasinoelokuvia on sen verran rajallinen määrä, että jokainen Top 10-elokuva ei voi olla IMDB:n all time Top 50-listalla. Ja sitten itse asiaan:

- HUOM! KASINOELOKUVA-ARVOSTELUT SISÄLTÄVÄT SPOILEREITA! -

Parhaat kasinoelokuvat #10: High Roller: The Stu Ungar Story (2003)

Harva elokuva on omistettu 100%:sti uhkapelaamiselle. Tällä kertaa sukelletaan tähän maailmaan kuitenkin oikein kunnolla. High Roller kertoo pokerilegenda Stu ”The Kid” Ungarin tarinan. Kyseessä oli todellakin poika, joka kasvoi mieheksi rahapelaamisen parissa. Ammattipokerista annetaan High Rollerissa melko raadollinen ja pinnallinenkin kuva, mutta toisaalta ’pelin henki’ on aika hyvin läsnä. Leffassa vietetään pelipöydässä useita kymmeniä minuuttia, eivätkä varsinkaan pokeria harrastavat katsojat jää varmasti kylmäksi tästä nousun ja tuhon tarinasta. Leffa vilisee myös vedonlyöntiammattilaisia cameo-rooleissa.

Kaiken kaikkiaan High Roller ei ole kuitenkaan elokuvana aivan niin hyvä, kuin se on kasinoelokuvana. Teemalla ”kun homma lähtee käsistä” sekä ”nousu ja tuho” on tehty parempiakin pläjäyksiä. Tämän lisäksi pääpsan Al Bernstain ei ole Steve McQueenin, Matt Damonin tai Paul Newmanin tasoinen valkokankaan supertähti. Vaikka High Roller on juuri ja juuri 6.0/10 tasoinen elokuva, jonka IMDB sille arvosanaksi antaa, on sen paikka ehdottomasti Parhaiden kasinoelokuvien top 10-listalla.

Kasinoelokuvat
Maverick (1994)

Parhaat kasinoelokuvat # 9: Maverick (1994)

Tappava Ase-elokuvien ohjaaja Richard Donner jatkoi yhteistyötä Mel Gibsonin kanssa myös 1990-luvulla. Vaikka Lethal Weapon-elokuvat (varsinkin osa 1) olivat pääosin vakavia toimintaelokuvia, niin Donnerilta on aina löytynyt näkemystä komedialle. Vuoden 1994 Maverick on kasinoelokuva ja veijarikomedia sanan varsinaisessa merkityksessä. Kyseessä ei ole niin Gibsonin, kuin Donnerinkaan uran tunnetuin elokuva, vaan enemmänkin aliarvostettu komediaklassikko. Maverick sijoittuu kasinoelokuvien kulta-aikaan, villiin länteen. Tarina on klassinen: Se kertoo pokeripelaajasta, joka yrittää kerätä puuttuvaa 3000 dollaria saadakseen kasaan 25 000 dollarin pääsymaksun, osallistuakseen puolen miljoonan dollarin pokeriturnaukseen.

Maverick perustuu 1950-luvun TV-sarjaan, jonka pääosissa olivat muun muassa James Garner ja Roger Moore. Gibsonin tulkitsema Maverick on komediallisempi hahmo, kuin 1950 -luvun esikuvansa. Elokuvassa pelataan runsaasti pokeria, nähdään hassunhauskoja korttihuijauksia ja Jodie Foster on erinomainen naispääosan esittäjänä. Maverick huipentuu luonnollisesti suureen pokeriturnaukseen, jossa samassa pöydässä istuu muun muassa James Coburn. Myös alkuperäinen Maverick James Garner vilahtaa elokuvan alkupuolella cameo-roolissa.

Maverick on hulvattoman hauska kasinoelokuva, jossa nähdään vauhtia, vaarallisia tilanteita, loistonäyttelijöitä ja ennen kaikkea: Paljon pokeria!

 

Parhaat kasinoelokuvat #8: 21 (2008)

Vuonna 2008 valmistunut 21 kertoo kuudesta teknillisen korkeakoulun opiskelijasta, jotka kehittyvät huippuosaajiksi vanhassa kunnon taidossa: korttien laskemisessa Blackjackissä. Vaikka ”nuorisojengin” kouluttaja, matematiikan professoria näyttelevä Kevin Spacey sanoo leffassa ”Me emme pelaa korttia, vaan laskemme niitä”, niin 21 on mitä suurimmassa määrin kasinoelokuva. Leffa on jännittävä, kertoo uhkapelaamisesta monella eri tasolla ja pelipöydässä vietetään monta hurjaa hetkeä.

Elokuvassa nuorisoporukka kiertää Vegasin kasinoita, viestittää toisilleen merkkejä salakielellä ja tienaa miljoonia. Alun perin tarinan päähenkilön Benin piti ainoastaan tienata rahat lääkäriopintoihin, mutta "kuten aina" - homma riistäytyy käsistä. 21:n on ohjannut nuori kyky Robert Luketic ja pääosassa on suht tuntematon Jim Sturgess. Leffassa vastapainona häärii ja homman kasassa pitää Spaceyn lisäksi toinen vanhan kaartin megastara: Laurence Fishburne.

21 osuu ytimeen monessa suhteessa kun puhutaan uhkapelikertomuksista. Se on täynnä draamaa, hauskuutta, voittamisen huumaa, mutta myös sitä, mitä riskin ottaminen voi pahimmillaan tarkoittaa. 21 on ehdottomasti ansainnut paikkansa kasinoelokuvien Top
kympissä!

kasinoelokuvat
Croupier (1998)

Parhaat kasinoelokuvat #7: Croupier (1998)

Parhaiden kasinoelokuvien listallamme Croupier on ainutlaatuinen tapaus. Kun kasinoelokuvat yleensä keskittyvät kertomaan uhkapelin viehätyksestä, vaaroista ja pelaajien kohtaloista, kertoo Croupier siitä, mitä pöydän toisella puolella tapahtuu. Clive Owen näyttelee kirjailijaa, joka ottaa sivutyön pelipöydän hoitajana kasinolla. Työ muuttuu kuitenkin hänelle pakkomielteeksi. Suhde tyttöystävään alkaa rakoilla ja kasinomaailma alkaa vaikuttaa hänen elämäänsä. Kun yksi pelaajista ehdottaa yhteistyöllä tehtyä petosta, joutuu Owenin roolihahmo miettimään samaa, kuin huipputason pokerin pelaaja konsanaan: Mitkä ovat onnistumisen todennäköisyydet? Kannattaako katsoa kortit vai foldata? Clive Owenin tiedämme laatunäyttelijäksi hänen 2000-luvun suorituksistaan, mutta vuonna 1990-luvulla hän oli tunnettu pääosin Englannissa. Croupier oli hänen kansainvälinen läpimurtonsa. Leffan ohjannut Mike Hodgesilta on tunnettu muun muassa alkuperäisestä Get Carter-elokuvasta, vuodelta 1971.

Vaikka Croupier on epätavallinen kasinoelokuva, se on mitä puhdasvärisin sellainen. Leffassa kuvataan kasinoiden rahapelaamisen karu arki työntekijän näkökulmasta. Elokuvassa tulee ilmi asioita, mitä tavallinen kasinon asiakas ei välttämättä tulisi ajatelleeksi. Croupier tekee selväksi, että kasinopelaamista voi kuvata usealla eri tavalla. Kyseessä ei todellakaan ole hulvaton veijarikomedia, vaan synkähkö draama. Kuitenkaan kyseessä ei ole moraalisaarna, vaan erittäin laadukas ja mielenkiintoinen elokuvakokemus.

 

Parhaat kasinoelokuvat #6: The Hustler (1961)

The Hustler tunnetaan Suomessa nimellä Suurkaupungin hait ja pääosaa näyttelee itseoikeutetusti kukas muukaan, kuin Paul Newman. Vaikka elokuvassa ei pelata kasinolla, vaan biljardipöydässä, niin kyse on todellakin uhkapelistä. Paul Newman on ”Fast” Eddie Nelson, hurjapäinen biljardihai, joka tienaa elantonsa huiputtamalla muita. Voittamattomana itseään pitävälle hurjpaäälle raja tulee kuitenkin vastaan, kun hän häviää jättipanoksilla pelatun ottelun paremmalleen. Ottelun jälkeen Eddie ajautuu puille paljaille ja menettää uskon itseäänsä ”biljardöörinä”.

”Fast” Eddie tietää, että hänellä on vain yksi mahdollisuus päästä takaisin huipulle. Hän liittoutuu armoa tuntemattoman managerin Bert Gordonin (mm. Panssarikenraali Pattonia näytellyt George C. Scott) kanssa. Gordon nostaa pennittömän Eddien kuiville, mutta hinta on kova: Tyttöystävät, mielenterveys ja ehkä jopa henki on vaarassa. Paul Newman näyttelee loistavasti lahjakasta pelaajaa, jolla on pakkomielle: kukistaa Minnesota Fats, joka vei häneltä kaiken. Leffa tarjoaa roppakaupalla jännitystä, laadukkaita henkilöhahmoja, dialogia ja ennen kaikkea: Rahapelaamista. The Hustler on kasinoelokuvien kärkikaartia.

Vuonna 1986 Martin Scorsesen ohjaama Color Of Money on eräänlainen The Hustlerin jatko-osa. Newman elokuvassa itse mentoria ja Tom Cruise nuorta lahjakkuutta.

 

Parhaat kasinoelokuvat #5: A big hand for the little lady (1966)

Parhaiden kasinoelokuvien sijalta #6 löytyy toinen villin lännen komedia. Tai ainakin puolikomedia. Texasiin sijoittuvan elokuvan juoni on erikoinen, traaginen, mutta samalla hulvattoman hauska. Henry Fondan esittämä päähenkilö saapuu San Antonion kaupunkiin perheineen. Paikallisella kasinolla on käynnissä pokeripeli, jossa pelataan isosti. Texasin raharikkaimmat miehet astuvat saman pokeripöydän ääreen ja antavat palaa.

Samaan aikaan pitäjään saapuu Fondan näyttelemä Meredith, joka ei pysty vastustamaan kiusausta. Hän laittaa koko perheen omaisuuden peliin. Vaikka Fondan roolihahmolla ei ole hajuakaan, miten pokeria pelataan, niin se ei vaikuta estävän häntä pätkääkään. Fonda saa kaiken lisäksi sydänkohtauksen kesken pelin ja vaimon (Joanne Woodward) on otettava ohjat käsiin. Sitäkin huolimatta, että ”The Little lady” tietää vielä vähemmän pelin säännöistä kuin hänen aviomiehensä. Toisin sanoen: Ei hölkäsen pöläystäkään!

Vaikka ’A big hand for the little ladyn’ juoni on ”paperilla” varsin järjetön, on kyseessä yksi parhaista kasinoelokuvista. Huima osa ruutuajasta vietetään pelipöydässä No Limit Pokerin parissa. ’A big hand for the little ladyn’ on todellakin täysverinen kasinoelokuva ja eräs kaikkien aikojen pokerielokuvista!

Kasinoelokuvat
The Sting (1973)

Parhaat kasinoelokuvat #4: The Sting (1973)

Parhaat kasinoelokuvat, sijalla #5 on yksi kaikkien aikojen veijari/huijari-elokuvista: The Sting (Puhallus). Tapahtumapaikkana on 1930-luvun Chicago ja pääosissa nähdään kaksi 1970-luvun kirkkainta tähteä: Robert Redford ja Paul Newman. Newman ja Redford kuuluvat porukkaan, joka on erikoistunut pikkuhuijauksiin. Kun keikka menee pieleen, niin hinta on kova: Samaan porukkaan kuulunut ystävä tapetaan mafian toimesta. Tehokaksikko päättää kostaa, mutta miten? Kuinka mafialle voi antaa takaisin? On aika pistää pystyyn kaikkien aikojen koijaus.

Elokuvassa pelataan vaikka minkänäköisiä rahapelejä pokerista hevoskilpailuihin. Elokuva on samalla jännittävä ja hauska, täynnä huippuluokan näyttelijätähtiä ja juonenkäänteitä. The Sting on todellakin kasinoelokuvie top 5-tasoa, eikä ole syyttä suotta saanut IMDB-arvosanaksi 8,3. Kyseessä ei ole pelkkä kasinoelokuvien klassikko, vaan kaikkien aikojen yksi elokuvaklassikoista!

 

Parhaat kasinoelokuvat #3: Rounders (1998)

Pokerin uusi supersuosio oli vuonna 1998 vasta kynnyksellä ja kasinoelokuva Rounders saattoi hyvinkin olla yksi alkusysäyksistä. Matt Damonin roolihahmo Mike McDermott häviää heti elokuvan alkuhetkillä 30 000 dollaria venäläiselle mafiapomolle Texas Hold ’emissä. Mike lupaa lopettaa kortin peluun tähän, mutta erinäiset sattumat ajavat hänet jälleen pelipöytään. Viimeisessä pelissä ei panoksena ole enää raha, vaan henki. Kaikki ratkaistaan Hold ’em pöydässä John Malcovichin loistokkaasti tulkitsemaa KGB-mafioosoa vastaan. Muissa rooleissa nähdään muun muassa Martin Landau ja Edward Norton.

Rounders on 1990-luvun THE kasinoelokuva. Koko leffa on yhtä pokeria. Pöydässä ollaan jatkuvasti ja pelaamiseen keskitytään taktisella tasolla ja syvällisemmin, kuin pokerielokuvissa yleensä. Korttipelit elokuvissa ovat nimittäin liian usein se sama klisee: kuvataan vain yksi käsi, jossa voittajalla on 5 ässää ja sen jälkeen tulee tappelu. Rounders on eri maata. Kohtaukset ovat kuvattu taitavasti ja Mike McDermottin intohimo peliä kohtaan esitetään taitavasti. Leffan toinen päähenkilö, vankilasta vapautuva Lester ”Worm” Murphy tuo elokuvaan loistavaa lisäarvoa. Edward Norton tekee loistavan roolin magneettina, joka vetää Mikea jatkuvasti pokerin pariin ja sitä kautta ongelmiin. Rounders ei välttämättä iske yhtä kovaa sellaisiin, jotka eivät välitä pokerista. Toisaalta se on todennäköisesti toiminut katalysaattorina ammattilaiseksi ryhtymiselle tuhansille sellaisille pelaajille, jotka ennen elokuvan näkemistä olivat kiinnostuneet pelistä vain osittain.

 

Parhaat kasinoelokuvat #2: Casino Royale (2006)

Tuntuisi kummalliselta, jos Parhaiden kasinoelokuvien Top 10:ssä ei olisi ainuttakaan Bond-leffaa. Toisaalta, vain yksi täyttää tiukat kasinoelokuvien kolmoskategorian kriteerimme: Casino Royale. James Bond-fanit ovat odottaneet todennäköisesti puoli vuosisataa, että Casino Royalesta tehtäisiin vuoden 1967 komedian lisäksi ”oikea”, virallinen versio. Vuonna 2006 aika oli kypsä. Texas Hold ’em pokeri oli suositumpaa kuin koskaan ja tähän saumaan Bond-tuottajat onnistuneesti iskivät. Tuloksena on yksi elokuvahistorian parhaista kasinoelokuvista. Yleensä uuden James Bond-näyttelijän debyytti on paras ja niin nytkin. Daniel Craigin ensiesiintyminen on rakennettu käytännössä maailman rauhan ratkaisevan pokeripelin ympärille. Vaikka elokuvan muut pääosan esittäjät (Eva Green ja Mads Mikkelsen) eivät ole Bond-historian vahvimpia hahmoja, ei sekään haittaa. Casino Royale on loistava pokerielokuva ja loistava James Bond-elokuva.

Kuinka paljon elokuvassa pelataan pokeria? Paljon! Pokeripöydän tapahtumiin, jossa Bond ottaa ”pataan”, nousee tuhkista ja kukistaa lopulta elokuvan pääpahiksen, uhrataan yhteensä lähes puoli tuntia ruutuaikaa! Yleensä kasinopelit ovat eräänlainen minuutin pituinen signature-merkintä, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä itse elokuvalle. Casino Royale on kuitenkin toista maata. Kyseessä on kasinoelokuva mitä puhtaimmassa muodossa!

kasinoelokuvat
The Cincinnati Kid

Parhaat kasinoelokuvat #1: The Cincinnati Kid (1965)

Steve McQueen rämäpäisenä kasinopelurina 1960-luvulla. Voiko tämä yhdistelmä epäonnistua valkokankaalla? The Cincinnati Kid sijoittuu 1930-luvun New Orleanssiin, jossa nuori ja röyhkeä pokerihai kiertää kasinolta toiselle ja putsaa rahat taskuunsa, jopa henkensä uhalla. Kuten hyvissä elokuvissa yleensä, asiaan liittyy nainen, iso määrä rahaa ja päävihollinen, joka täytyy kukistaa.

Mikä sitten tekee Cincinnati Kidistä niin hyvän, että se on kasinoelokuvien top 10-listan #1? Leffassa pelataan ensinnäkin paljon pokeria, joka on aina plussaa. Peli on sen ansaitsemassa pääosassa ja muut asiat sivuosissa. Elokuvan suhtautuminen peliin on myös jotain, mitä ei valkokankaalla ole ennen Cincinnati Kidiä tai sen jälkeen ole vielä nähty: Pokeri on vakava asia, mutta kyse on silti vain peliä. Peli on peliä ja elämä on elämää. Ja kun peli on ohi, niin elämä jatkuu.. ennen seuraavaa peliä!

Cincinnati Kidin ”loppuottelu” kestää peräti 40 minuuttia, joka on luultavasti kaikkien aikojen ennätys valkokankaalla. Kyseessä on uskomattoman hieno kasinoelokuva, joka kaikkien muidenkin, kuin pokerihaiden olisi syytä nähdä!