Vuonna 1943 Pohjanmaan Kurikassa syntynyt Pekka Salmi näki ensimmäistä kertaa päivänvalon keskellä Jatkosotaa. Hänen sukujuurensa ulottuvat Viipuriin. Äidin puolen suku oli Karjalan evakkoja. Makaroonia Suomen armejalle myynyt äidin suvun omistama tehdas jouduttiin siirtämään sodan aikana pois Viipurista ja lopulta se myytiin Huhtamäki-Hellas -nimiselle yhtiölle. Pekka Salmen suhde itänaapuriin oli jo lapsesta lähtien hieman erilainen. Lopulta hänestä tuli miljoonia työllistänyt kasinokeisari Neuvostoliitossa.
- Kun sota on ohi ja tilanne Venäjän puolella muuttunut, niin pistä lämpimästi päälle, loikkaa Moskovaan menevään junaan ja ala kiertämään ovelta ovelle. Siitä se lähtee.
Näin Pekka Salmi muistelee mummonsa ohjeita pikkupoikana. Todennäköisesti lapsuuden kokemukset vaikuttivat siihen, että Salmi oppi ymmärtämään venäläistä mentaliteettia siihen malliin, että hän kohosi vaikutusvaltaiseksi henkilöksi Venäjällä.
- Puhun mitä ajattelen, enkä mitä sattuu. Venäläiseen mentaliteettiin se sopii siten, että siellä ei tykätä tyhjänpuhujista, eikä lupaajista. Suomessa tyhjänjauhaminen on helpompaa. Täällähän sitä tehdään jatkuvasti, kommentoi Salmi 2014.
Hän ei kuitenkaan vielä pikkupoikana päätynyt asumaan Venäjälle, vaan oleskeli Suomessa ja pelasi lähinnä korttia.
- Pelasin 11-12 -kesäisenä paljon korttia. Pienellä paikkakunnalla kun ei 1950-luvulla pahemmin muutakaan tekemistä ollut. Korttipeli ei ollut mitään hyvisten hommaa. Päin vastoin, sanomistahan siitä tuli.
Salmi kertoo, että hän huomasi omaavansa pelaamisen kannalta hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten hyvän näkömuistin, sekä matemaattisia taitoja. Salmi kertoo, että riskinhallinnan kyky näyttelee myös suurta roolia kun korttia pelataan rahasta. Sen nykyajan pokeri-sukupolvi on jo oppinut.
Salmen perhe muutti Kemiin arviolta 1950- ja 60-luvun taitteessa. Vanhempien erottua Pekka pääsi apulaiseksi puutöihin ja sitä kautta sisälle niin sanottuun ”kämppäkulttuuriin”. Tämä oli puusavotassa työskentelevien aikuisten miesten oma alakulttuuri, jossa kortin pelaamisella oli oma, merkittävä roolinsa. Kun Pekka täytti 17, niin hän oli onnistunut hommaamaan jo ajokortinkinkin, koska oli päässyt nimismiehen suosioon.
1960-luvun Suomi oli erilainen kuin edellisen vuosikymmenen Suomi. Salmi hommasi tällöin elantonsa paitsi kortin pelaamisella, niin myös salakuljettamalla kelloja. Hän hyödynsi jo nuorena saamaansa ajolupaa ryhtymällä kuskaamaan ammatikseen Eero Keskinen -nimistä uhkapelaajaa. Keskinen opetti nuorelle Salmelle konsteja, jolla pärjätä korttipöydässä sekä laillisesti, että huijaamalla. Tätä kautta Salmi pääsi kokonaan uusiin piireihin. Helsingissä oli jo jonkin asteinen salakasino-kulttuuri. Muun muassa Fenniassa ja Hotelli Tornissa korttia lyötiin ja ruletit pyörivät laittomasti.
Salmi reissasi 1960-luvun lopulla monen muun tavoin läntisen naapurimaamme pääkaupunkiin Tukholmaan. Hän sahasi Suomen ja Ruotsin väliä ja pelasi rahasta. Salmi jäi Ruotsiin pysyvämmin vuonna 1968, koska viranomaiset alkoivat etsiä häntä hämärään autokauppaan liittyen. Salmi löysi nopeasti markkinat Ruotsista. Paikallisissa klubeissa pelattiin rahapelejä, mutta Salmi aloitti omatoimisen ”booker”-uransa raviradalla. Hän alkoi kilpailemaan muita bookereita vastaan muun muassa korkeammilla kertoimilla. Salmi pystyi toimimaan Ruotsissa suht vapaasti. koska tuohon aikaan rahapelaamiseen ei viranomaisten toimesta pahemmin puututtu. Hän todellakin pelasi itse ja tienasi valokuvamuistin ja pikkupoikana saadun kokemuksensa turvin hurjan määrän kruunuja pelipöydissä. Salmi palasi Suomeen 1970 -luvun alussa, koska tilanne Ruotsissa muuttui. Ruotsi alkoi puuttua uhkapelaamiseen, koska tilanne alkoi alamaailmassa riistäytyä käsistä. Ryöstöt ja valtataistelu alkoivat leimata uhkapelaamista. Huomattiin, että kyseessä on valtava bisnes ja sitä hallitsevat ammattirikollisten koplat. Salmi oli kuitenkin itse tehnyt jo Ruotsiin muuttaessaan parannuksen. Saapuessaan maahan hän oli kokenut saman kohtalon kuin sadat muut suomalaiset: Hän löysi itsensä värjöttelemästä taivasalla Slussenin puiston penkiltä. Silloin nuori mies teki päätöksen, joka vaikutti hänen loppuelämäänsä:
- Minuun ei luotettu. Joku oli mennyt pieleen. Silloin päätin alkaa rehelliseksi, sanani mittaiseksi mieheksi, Salmi kommentoi. Täysin lain mukaan toimiminen ei kuitenkaan tähän rehellisyyteen vielä kuulunut.
Salmi palasi Suomeen vuonna 1973. Tietyllä tavalla juuri oikeaan aikaan. Kolmekymppinen Salmi oli kerennyt hommata jo perheen. Hän jatkoi uhkapelibisneksen parissa, vaikka se oli Suomessa laitonta. Salmi perusti vuonna 1974 salakasinon Annankadulle. Uhkapelipaikkaa kutsuttiin tuolloin nimellä Hooli. Tämän lisäksi Salmella oli yritys, joka toi tuotteita maahan. Salmi perusti seuraavan hoolin Nervanderinkadulle, jossa toiminta jatkui. Tuohon aikaan Suomessa oli jo uhkapelejä tarjovia (laittomia) yrittäjiä, jotka matkustelivat pitäjästä toiseen ja järjestivät pelimahdollisuuksia esim. teollisuusfirmojen kiinteistöissä.
1970-luvun lopulla Salmen toiminta oli jo kehittynyt siihen pisteeseen, että hän isännöi Runeberginkadulla peräti 160 neliön kokoista pelisalia, joka oli sisustettu komeaan brittiläistyyliin. Virkavalta oli hyvin tietoinen paikasta, mutta syystä tai toisesta laittomaan toimintaan ei puututtu sen kolmen vuoden aikana kun pirtti oli pystyssä. Oliko asiakkaina liian isoja kihoja vai harrastiko poliisi itse pelaamista? Sitä ei tarina kerro. Lopulta putiikki pistettiin kiinni, kun Salmen lahjoma poliiisi varoitti ratsiasta. Paikan tuotot ohjautuivat pankkeihin tukitalletuksina, jolloin ne olivat nauttineet niin sanottua pimeää korkoa. Salmi teki tiliä myös lainaamalla rahaa yksityisesti. Runeberginkadun ”pelisaluunan” sulkemisen yhteydessä Salmi muutti Floridaan.
Vaikka moni Amerikan ihmemaata maistanut ei enää halua palata, oli Pekka Salmen tarina erilainen. Hän päätyi 1980-luvulla itänaapuriin. Sinne mistä hänen sukujuuretkin olivat. Asioiden kulku oli kummallinen. Miksi ihmeessä Salmi lähti kommunistiseen maahan tekemään bisnestä?
Tiivistetty selitys oli se, että kun Mihail Gorbatsov avasi ladun markkinataloudelle, niin Salmi oli yksi ensimmäisistä länsimaalaisista liikemiehistä, jotka tarttuivat tilaisuuteen. Asioiden kulku oli kuitenkin monimutkaisempi. Kaikki alkoi Georg Ots-laivasta vuonna 1987. Tuolloin järjestettiin vienninedistämismatkoja Viroon, joka oli vielä rautaesiripun takana. Ristelyi tapahtui M/S Sally Albatrossilla ja kaikesta tästä Salmi sai tiedon ns. ”takaoven kautta”. Asiaan piti toki ajan henkeen kuuluen pyytää lupa Neuvostoliiton politbyro:lta Moskovasta. Salmi esitti asian taitavasti. Hän ei puhunut sanallakaan kasinosta, vaan ”pelihuoneesta”. Kun idän päättäjille kerrottin vielä, että kyseessä on hyvä tilaisuus saada läntistä rahaa Neuvostoliittoon, niin homma oli selvä. Salmi teki diilin Estonia Shopping Company -nimisen yrityksen kanssa ja Suomen virkavalta antoi samassa rytäkässä Salmelle puhtaat paperit uudet kasinon perustamisen suhteen. Näin M/S Georg Otsilla nähtiin ensimmäinen Salmen perustama Neuvostokasino 5.10.1987. Hanke oli merkittävä jo siitäkin syystä, että esimerkiksi Suomen ensimmäinen virallinen ja laillinen Suomi-kasino perustettiin RAY:n toimesta Helsinkiin vasta 1991.
Kun Salmi oli saanut jalan oven väliin, niin mies antoi palaa. 1989 hän teki ehkä elämänsä aluevaltauksen kun hän perusti Moskovaan ensimmäisen maan sisäisen kivijalkakasinon. Paikkana oli Savoy-hotelli. Salmi ratsasti Perestroikan allonharjalla täysin palkein ja pääsi esimerkiksi KGB:n suojelukseen. Tämä johtui siitä, että Salmen kasino oli täynnä ex-KGB:n työntekijöitä, jotka olivat olleet töissä suurlähetystöissä ympäri maailmaa. Olisi voinut kuvitella, että organisaatio, kuten KGB tulisi jonain päivänä vaatimaan jonkunlaista vastapalvelusta, mutta näin ei koskaan känyt. Salmi arvelee, että syynä tähän oli se, että hän oli liian arvokas liike- ja yhteistyökumppani. Uudistuneen Neuvostoliiton hallinto laski, että Salmi kannatti pitää tyytyväisenä. Salmi kuvailee itseään ”Perestroikan kultapojaksi” ja tuntui, että häntä ei voi pysäyttää mikään. Kunnes saapui vuosi 1991.
19.8.1991 oli päivämäärä, joka muutti Euroopan ja jopa koko maailman. Pyssyt paukkuivat, ihmiset marssivat kaduilla ja valta yritettiin kaapata itänaapurissa. Boris Jeltsin teki lopun tästä nousemalla tankin päälle ja pitämällä puheen. Tämä tapahtui vain kivenheiton päässä yhdestä Salmen kasinoista. Jeltsin oli lopettanut kapinan ja samalla Neuvostoliiton. Neuvostoliiton aika oli ohi ja kaikkien tulevaisuus epävarma. Miten Salmen kävisi?
Vaikka Neuvostoliitto hajosi 1991 ja Venäjä oli kaaoksessa, kääntyi tilanne edulliseksi. Salmen bisnekset kukoistivat isommin kuin koskaan.
- Kommunismista luovuttiin ja avautunut talous antoi tilaisuuden avata kasinoita ympäri Venäjää. Tilauksia sateli enemmän kuin kerkesin käsittelemään, kommentoi Salmi 1990-luvun alun tilannetta.
Salmi työllisti tällöin tuhansia ihmisiä. Hän oli luonut imperiumin kasinoilla. Miten se oli mahdollista? Eräänä tekijänä Salmi pitää sitä, että hän ymmärsi keskimääräistä paremmin, miten asiat Venäjällä toimivat.
- Suomesta ei pankkilainaa herunut, eikä täällä ymmärretä muutenkaan, että ihmiset tulevat kasinoille viihtymään.
Salmi valotti myös venäläisen ja länsimaisen bisneksen eroja. Hänen mukaansa mafia ja kirkko ovat osa valtiota, joka on suomalaisen korvaan aivan poikkeuksellinen näkemys. Salmi oppi puljailemaan mafian kanssa ja saavutti aseman, jonka avulla maassa voi toimia.
- Venäjällä toimii valkoinen mafia ja musta mafia. Musta mafia hoitaa paritus- ja toribisneksen ja valkoinen vähän ”kunniallisempia” hommia. Olin tekemissä vain valkoisen mafian kanssa, Salmi kertoo.
Salmea todennäköisesti auttoi se, että hän oli bisnesmies, eikä ottanut mitään kantaa politiikkaan.
- Politikot saattavat joutua syömään sanansa, mutta minua auttoi se, että olin ainostaan bisnesmies.
Salmi pääsi seuraamaan 1990-luvun Venäjän vaiheita paraatipaikalta. Markkinatalous, uuden yläluokan syntyminen ja Oligarkit tulivat mukaan kuvioihin kun Itä-Euroopassa puhalsivat uudet tuulet. Venäjän presidentti Boris Jeltsinkin tuli tutuksi, kun moskovassa avattiin golf-rata.
- Se päivä oli kuuma. Ihmiset menettivät golf-radalla tajuntansa kun Jeltsinin Volga kaartoi pihaan. Mies tuli paikalle hirvittävässä kännissä ja paukautti järjettömän täsmälyönnin välittömästi sen jälkeen kun radan ruotsalainen isäntä oli näyttänyt hänelle, miten homma golffissa toimii, Salmi naurahtaa.
Salmi rakennutti myös saunan, jonka hän luovutti Jeltsinille. Tässä vaiheessa Salmi oli niin sisäpiirissä, kuin suomalainen liikemies voi venäjällä olla.
Salmen bisnes rullasi itänaapurissa loistavasti aina vuoteen 2009. Tähän mennessä imperiumi oli kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että hän työllisti suoraan n. puoli miljoonaa ja välillisesti jopa pari miljoonaa ihmistä. Syynä lakkauttamiselle ja pikakasinoiden pakkolopetukselle oli uusi laki, jossa uhkapeli kiellettiin Kremlin toimesta. Tätä nykyä Salmella on ainoastaan ”yksi puolilaiton operaatio menossa Vladivostokissa”.
Kun kasinot Venäjällä ajettiin alas, tähtäsi Salmi muihin maanosiin. Muun muassa Länsi-Afrikka ja Karibia olivat täynnä kiinalaisia pelureita ja sieltä löytyivät uudet markkinat. Samalla Salmi vetäytyi bisneksenpyörittäjän ykköspallilta ja tapahtui sukupolven vaihto.
- Olen itse jo fyysisesti niin heikossa kunnossa, että siirsin ne hommat pojalle. Toimin taustalla ja annan joskus vinkkejä, Salmi kertoi vuonna 2011.
Salmen liiketoimintaa pyöritti sen jälkeen muun muassa hänen tyttärensä. Salmi pyörittää lomakylää Parikkalassa ja oli ainakin muutama vuosi sitten aikeissa rakentaa lisää Simpele-järven rannalle. Salmi uskoi venäläisen turismin kasvuun ja tavoitteena oli pistää lomamökkejä pystyyn Tynkkälänjoen kartanon liepeille. Salmen elämäntavat olivat ”vanhan koulun” tyyliä loppuun asti. Tupakka paloi vanhoilla päivilläkin. Helsingin Sanomien jutussa 2013 mainittiin, että Salmelle oli tehty ohitusleikkaus ja operoitu sydäntä muillakin keinoilla. Pekka Salmi menehtyi Savonlinnassa 2014, seitsemänkymmentä (70) -vuotiaana.
Pekka Salmen suurin virhe liittyi nettikasinoihin
Väärennetyillä kelloilla elantonsa teini-iässä tienannut, korttia huijaamalla, sekä rehellisesti naapurimaassa pelannut, kasinobisneksellä Neuvostoliiton ja Venäjän sisäpiiriin kohonnut, sekä miljoonia ja miljoonia tienannut Pekka Salmi on yksi Suomen tunnetuimmista ja kiistellyimmistä liikemiehistä. Yhtä asiaa hän kuitenkin katuu. Hesarin jutussa (2013) Salmi kertoo, että 1990-luvun lopussa Ladbrokes (maailmankuulu rahapeliyhtiö) tarjosi hänelle tilaisuutta lähteä mukaan nettipokeriin.
- He tarjosivat ohjelmistot ja kaikki, mutta sanoin ei. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, Salmi myöntää.
Suomalaisten nykypelaajienkin korkealle arvostama, pokeria teinistä asti pelannut ja pelistä lähes kaiken tietävä Salmi ei koskaan mieltynyt nettipokeriin. Tukkimiehen kämpillä 50-luvulla korttia lyönyt, haastattelun aikaan lähes 70-vuotias mies oli väärää sukupolvea. Liikemies-Salmi tunnisti kuitenkin pokerinpelaaja-Salmena tehdyn, viheellisen päätöksen.
- Pelasin pari kertaa, eikä se hiirellä nakuttaminen tuntunut aidolta. Ei siinä saa olla ihmisten kanssa. Touhu on jotenkin mekaanista.
Entä Salmen yksityiselämä? Salmen omien sanojensa mukaan ”kaiken takana” ei ollut nainen, mutta vaimon ymmärrys oli iso voimavara. Ensimmäinen avioliitto kaatui kiireisiin, mutta tärkeää oli yhteys lapsiin.
- Oikea isäni lähti lätkimään kun löysi uuden vaimon. En halunnut toistaa samaa kaavaa.
Salmen mukaan lasten ymmärrys isänsä kiireisestä ja liikkuvasta tyylistä elää sai ymmärrystä enemmän, kun he kasvoivat isoiksi. Ilman avioliittoa Krisiinan kanssa, jonka kanssa Salmi kerkesi olla yli 30-vuotta, ei paketti olisi kuulemma pysynyt kasassa. Kun puhutaan uhkapelin moraalista, ei Salmi koe, että hänellä on anteeksipyydeltävää.
- Peliriippuvuus ei parannu koskaan. Se joka hylkää vaikkapa pokerin, alkaa pelaamaan tai tekemään jotain muuta addiktoivaa, Salmi heittää.
Hänen mukaansa uhkapeli on pahimmillaan alkoholiakin pahempi huume. Pekka Salmi on nähnyt kaikenlaisia uhkapelaajia, itsemurhia ja taloudellisia lyyhistymisiä. Kyseessä ei ole pikku juttu. Salmi ei kuitenkaan koe, että hänen täytyisi ottaa näistä ihmiskohtaloista vastuuta. On jokaisen oma valinta, tuleeko pelipöytään vai ei. Salmen mukaan pelin pyörittäjän tulee olla rehellisempi, kuin esimerkiksi käytettyjen autojen myyjän.
- Kun ostat chippejä satasella, niin saat tasan sen verran. En ruuvaile mittareita tai kätke naarmuja.
Kaiken hävinnyttä Salmi on myös aina kohdellut kuin ihmistä. Ruokaan ja taksiin Salmi on antanut useat kerrat rahat, jos mies on pelannut itsensä konkurssiin. Tosin raha annetaan vasta ulkopuolella, ettei voi tehdä U-käännöstä ja palata pelipöytään.
- Mistään muusta en koe syyllisyyttä kuin siitä, että Venäjällä alettiin pyörittämään maailmanluokan kasinomainoksia. Ei pelaamista tarvitsisi erikseen mainostaa, sillä rahapelaaja löytää aina markkinat.
Kun Salmelta kysytään suomalaisten pelaamisesta, pelihimosta ja asian psykologiasta, hän pyörittelee Siegmund Freudin teoriaa. Sen mukaan pelihimon kourissa oleva ihminen ei lepää ennen kuin kaikki on pelattu ja uutta lainaa ei enää saa.
- Voi siinä olla perääkin. Intohimo pelaamiseen on ominaisuus joka joistain ihmisistä vain löytyy ja toisilta ei. Oma onneni on se, että tajusin aina lopettaa ajoissa.
- Kerran peluri, aina peluri, tiivistää Salmi.
