Vedonlyönnin historia: Osa hauskanpitoa jo tuhansia vuosia!

Vedonlyönti on ollut osa ihmiskunnan historiaa jo tuhansia vuosia. Ensimmäiset merkit vedonlyönnistä juontavat juurensa aina vuoteen 2300 eaa., jolloin Kiinassa pelattiin onnenpelejä. Antiikin Kreikassa ja Roomassa vedonlyönti oli olennainen osa urheilukilpailuja, ja se levisi myöhemmin Euroopan läpi keskiajalla.

17. vuosisataan mennessä vedonlyönti oli muodostunut järjestäytyneeksi toiminnaksi, joka houkutteli niin aatelistoa kuin tavallisia kansalaisia. Tässä blogikirjoituksessa sukellamme syvälle vedonlyönnin värikkääseen historiaan, tutkimme sen alkuperää ja kehitystä aina antiikin sivilisaatioista 17. vuosisadan Eurooppaan asti.

2300eaa – 100: Harmitonta leirinuotiohupia

Vedonlyönti on huomattavasti perinteikkäämpi harrastus, kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Sen on arveltu olevan jopa yksi maailman ensimmäisestä ihmisen keksimistä ajanviettotavoista. On arveltu, että vedonlyönti keksittiin Kiinassa yli kaksituhatta kolmesataa (2300) vuotta ennen ajanlaskun alkua. Vedonlyönti ei ole muuttunut perusperiaatteeltaan mihinkään muutamaan tuhanteen vuoteen.

Kuitenkin käytännön toteutus on muuttunut vuosituhansien saatossa melko radikaalisti. Tämä ei tietenkään ole mikään yllätys. Jos katsoo evoluutiota ja eläinlajien kehitystä, niin vuosituhannet voivat saada ihmeitä aikaan.

Kyseessä on siis (laskelmat tosin vaihtelevat hieman) noin 4300 vuotta vanha keksintö. Vaikka silloinen vedonlyönti oli enemmänkin ”kivi, sakset, paperi”-osastoa, niin joidenkin kertomusten mukaan tuolla ajalla käytettiin jo jonkunlaisia noppia ”vedon” lopputuloksen arpomiseen. Kuten monet muutkin asiat, levisi vedonlyönnin periaate Kiinasta noppineen levisi (noin 2000 vuotta myöhemmin) Eurooppaan.

Leviäminen Eurooppaan

Yhden suositun teorian mukaan, ensimmäinen Euroopassa tapahtunut vedonlyöntitapahtumas sijoittui lähelle Suomea, Skandinavian alueelle. Ajankohta oli 100 vuotta ajanlaskun alkamisen jälkeen. Norjan ja Ruotsin kuninkaat (kumpikin Olavi) eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, kummalle Hisingen-niminen alue kuuluu.

Ruotsalaisella oli jo tuolloin puolellaan Hannu Hanhen tuuri. Ruotsalainen Olavi heitti nimittäin kutosen kahdesti peräkkäin. Tätä temppua ei Norjan Olavi ei enää toistanut ja Hisingin kohtalo oli tällä selvä.

100 – 1400: Kreikkalaiset keksivät urheiluvedonlyönnin

Vaikka vedonlyönti tänä päivänä tarkoittaa nimenomaan urheiluvedonlyöntiä, niin historiallisessa mielessä urheilu tuli mukaan vedonlyöntiin vasta siinä vaiheessa kun vedonlyönti siirtyi Kiinasta Eurooppaan.

Kopin urheiluvedonlyönnistä ottivat tietysti kreikkalaiset. Olympialaisia järjestäneet ja puolta maailmaa hallinneet jumalten jälkeläiset tarjosivat nimittäin jo pari tuhatta vuotta sitten kiekonheitto-, sekä juoksukisojen voittajille rahapalkkioita.

Nämä palkkiot eivät kuitenkaan olleet mitään siihen rahamäärään nähden, jotka pyörivät urheilukatsomoissa. Urheilutuloksista (yleensä veikattiin voittajaa) lyötiin mahtipontisia vetoja, joissa saattoi olla panoksena koko suvun tilukset (ei poikkea hirveästi siitä, mitä tänä päivänä tapahtuu).

Voisi siis sanoa, että modernin urheiluvedonlyönnin keksivät kreikkalaiset. Rooman puolella mentiin vielä pidemmälle rajan yli. Vetoa lyötiin nimittäin sielläkin urheilusta. Hävinneen kohtalo ei kuitenkaan ollut niinkään komea, kuin tilusten menettäneillä.

Roomalaisessa vedonlyönnissä saattoi tappion hinta olla tämän lisäksi myös vapauden menetys. Lisäksi Roomassa mentiin vedonlyöntimetodien kanssa brutaalimman kaavan kautta. Lähes kaikki lajit ja keinot olivat sallittuja ja käytössä. Olipa kyseessä vaunukisa, kivileikit, nopan heitto tai lautapelit, niin vedonlyöntiä järjestettiin.

Tapahtumassa sai lisäksi käyttää esimerkiksi lyijystä valmistettuja levyjä, joiden uskottiin tuottavan vastustajalle huonoa karmaa ja jopa hänen kuolemansa. Samalla kertaa kävi selväksi, miksi vedonlyönti aiheuttaa pahennusta ja miksi sitä halutaan valvoa ja kahlata.

Kyseessä on tietyllä tapaa yhteiskunnallinen uhka. Tätä ongelmaa on yritetty ratkaista kahdella eri tavalla: joko yrittämällä kieltää se kokonaan ja tekemällä siitä laitonta. Toinen tapa on ollut hyväksyä se, että vedonyöntiä tapahtuu siitäkin huolimatta mitä laissa sanotaan. Vedonlyönti katoaa tällöin maan alle ja pimeille markkinoille.

Ongelmana tässä on se, että sama touhu jatkuu, mutta valtio tai viralliset tahot eivät saa edes vedonlyönnistä koituvia tuottoja. Tässä limbossa ja kauhun tasapainossa vedonlyönti on oikeastaan painiskellut siitä lähtien, kun se modernissa maailmassa opittiin tuntemaan.

1400 – 1600: sattumasta todennäköisyysteoriaan

Vedonlyönti sopi kuitenkin toisaalta erittäin hyvin silloiseen, valistusta edeltävään aikaan. Maailma ja ihmisen teot nähtiin jumalan tuotteena, jossa ihmisellä ei ole mitään muuta kuin olla pelinappulana. Koska parempaa tietoa maailmasta ei tuolloin vielä ollut, niin huonot asiat nähtiin ylhäältä lähetettynä huonona onnena, joihin ei itsellä ole vaikutusta.. vähän kuin vedonlyönnin tuloskin. Plinius-niminen Rooman filosofi puki asian sanoiksi, ja lausui: ”Sattuman rooli on ihmiselle niin keskeinen, että sattuman nimi on jumala”.

Vasta renessanssin (1400-luvulla) myötä vedonlyönti alettiin nähdä syvempänä ilmiönä, kuin kolikon heitto tai ”Kivi, sakset, paperi”. Tiede näyttele ensimmäistä kertaa yhteiskunnallista roolia ja myös vedonlyöntiä alettiin tarkastelemaan tutkimusten ja tilastojen valossa.

Kun vedonlyönti altistettiin tieteelliselle kritiikille ja analyysille, niin keksittiin, että vedonlyöntiä voi harrastaa voitollisesti tai harkitsettomasti. Kaikki ei ollutkaan kiinni jumalten oikuista ja taivaankappaleiden asennoista. Syntyi käsite ’riskinhallinta’. Uskonnot eivät vielä 1400-1500-luvulla kokeneet suurta suosion laskua, mutta magia ja mystiikka asioiden selittäjinä alkoivat kuitenkin väistyä järkevämpien selitysten tieltä.

Tietynlainen modernin ajan vedonlyönnin käännekohta oli vuosi 1654, joka oli merkittävä myös matemaattisen ongelmanratkaisun historian kannalta. De Mere, joka oli aatelinen Ranskasta, laittoi matematiikan legendana tunnetun Blaise Pascalin piinapenkkiin.

De Mere haastoi Pascalin ratkaisemaan pari sataa vuotta vanhan, todennäköisyyslaskentaan ja riskien hallintaan liittyvän ongelman. Ongelman oli alun perin esitellyt muuan munkki nimeltä Paccioli. Kyseessä oli todella hiertävä pulma, jota maailman huippumatemaatikot eivät millään pystyneet selvittämään.

1600: Pascalin ja De Fermatin läpimurto

Pascal pyysi avuksi asianajaja-matemaatikko Pierre De Fermatin, jotka päättivät lopullisesti ottaa niskalenkin ongelmasta. Kun kaksi neroa iskivät viisaat päänsä yhteen, niin tulosta alkoi syntyä. Pascal ja De Fermat ratkaisivat paitsi ongelmanGlenn Shafer - The Early Development of Mathematical Probability
http://www.glennshafer.com/assets/downloads/articles/article50.pdf #, niin mullistivat koko todennäköisyyslaskennan sellaisena, kuin se aiemmin oli tunnettu.

Alta voit nähdä, miltä Pascalin ratkaisema laskelma näyttää. Jos tämän tason matemaattiset yhtälöt avaudu sinulle, ei hätää – sinun ei tarvitse ymmärtää sitä pitääksesi hauskaa pelatessa.

Tämä vaikutti ihmisten näkemykseen vedonlyönti– ja uhkapeliasioista esimerkiksi siten, että magiat ja mystiikat hävisivät täysin vedonlyöntiin liitetyistä ominaisuuksista. Konkreettisena voimannäyttönä 1600-luvun matemaatikkokaksikko kehitteli pelin, jota voisi kutsua 17:nnen vuosisadan ’Trivial Pursuitiksi’. Kyseinen peli synnytti kertaheitolla riskienhallinta- ja todennäköisyysteoria-käsitteet matematiikkaan sekä teoreettisella, että käytännön tasolla.

Tämä kulminaatiopiste edisti tieteen, ja erityisesti matemattisten tieteiden käytön vedonlyönnissä ja uhkapelaamisessa. Todennäköisyyslaskentaa pystyttiin kuitenkin hyödyntämään kattavasti kaikenlaisissa tilastoinnissa, sekä kvantitatiivisissa analyyseissa, jotka ovat modernin tieteen yksi bravuurinumeroista kun tutkitaan ja tulkitaan laajoja tutkimusainestoja. Tämä kaavio on niin vaikuttava, että se näkyy Pascalin tämän jälkeen ratkaisemissa matemaattisissa pulmissaInternet Archive - Traité du triangle arithmétique avec quelques autres petits traitez sur la mesme matière
https://archive.org/details/bub_gb_UqgUAAAAQAAJ/page/n15/mode/2up #.

Viihteellisemmässä ja kaupallisemmassa käytössä kvantitatiiviset menetelmät ovat tuttuja esimerkiksi mielipidemittauksista ja osakemarkkinoilta. Ei varmasti ole olemassa riskisijoittajaa, joka ei hyödyntäisi todennäköisyyslaskentaa matemaattisia riskienhallintamenetelmiä bisneksissään.

Vedonlyönnin kaupallistuminen

Koska vedonlyönti on ollut osa hauskanpitoa tuhansien vuosien ajan, ei ole ihme, että aktiviteetti on muuttunut tässä ajassa.

Yksi iso muutos, jonka vedonlyönti kokenut sitten ”Kiinan aikojen”, on naimakauppa kaupallisuuden kanssa. Siinä missä vedonlyönti oli alun perin harmitonta leirinuotiohupia, jossa lopullisen tuloksen uskottiin olevan jumalten päätösvallan aikaansaama, on melko kaukana 2000-luvusta, jolloin vedonlyönnistä on tullut miljardibisnestä.

Esimerkiksi vuonna 2006 oli USA:ssa toimivien vedonlyönti- lotto- sekä kasinopelien yhteenlaskettu liikevaihto oli lähes 60 miljardia dollaria. Vertailun vuoksi esimerkiksi leffalipuilla ja levymyynnillä kerätyt 20 miljardia, sekä kolmen suurimman pikaruokaketjun (MacDonalds, Starbucks, Wendys) myyntivoitto yhteensä.

Toisin kuin pikaruoka, on vedonlyönti kuitenkin usein paheksuttua, jopa laitonta. Se on koko historiansa ajan tasapainotellut harmaalla alueella, eli lain ulko- ja sisäpuolella. Toisaalta tämän kaiken takia, vedonlyönnin historia tulee varmasti kiinnostamaan myös tulevaisuudessa.