RAY Pokeri, tupakan katku ja linja-autoaseman/ravintolan nurkkaus. Olisko vielä markkoja jäljellä niin päästään pelaamaan? Jess, löytyi! RAY Pokeri -pelikoneen edessä seistessä oli pikkupojallakin miehekäs olo. Välillä piti tosin katsella vähän selkänsä yli, että kukaan ei kyttää. Kuinka monen 1980-luvun lapsen deja vu tämä on? Voisi veikata, että aika monen! Jos kaipaat menneen ajan nostalgiaa, mutta haluat myös voittaa rahaa, kannattaa suunnata jollekin näistä nettikasinoista. Heiltä löytyvät tämän hetken kovimmat kolikkopelit.
Yli 30 vuotta sitten, vuonna 1986, näki RAY Pokeri -niminen pelikone päivänvalon. Koneen nimeämisessä ei suurta mielikuvitusta tai runollisia ulottuvuuksia käytetty. Eipähän itse pömpelikään nykyisellä mittapuulla vakuuttanut muun, kuin ehkä suuren kokonsa puolesta. Se näytti lähinnä jääkaappipakastimella, jossa on vilkkuvia värivaloja ja jonkunlainen matkatelkkaria tai VGA-näyttöä muistuttava ruutu. Siitä sai näkyviin Atari- tai Commodore 64 -tyyppiset EGA-grafiikkat. Tosin XVGA/EGA/VGA/SVGA-vertailua on hankala tehdä, sillä RAY Pokeri oli nimenomaan näytönohjauksen osalta aikaansa edellä. Ruutuun sai peräti 16 värin paletin ja näytönohjainkortissa oli tuohon aikaan hulppeat 512 kilotavun muisti. Teknisiin asioihin tässä vaiheessa sen kummemmin pureutumatta mainittakoon tämä: nykyajan tietokoneiden näytönohjaimissa saattaa olla 10 gigan ja älypuhelimissa 2 gigan verran muistia. Vuonna 1986 kuitenkin 512 kilotavua oli edistyksellistä ja mahtavaa.
RAY Pokeri teki kaikesta huolimatta todella ison vaikutuksen suomalaisiin ihmisiin. Se tarjosi jotain sellaista, jota ei oltu Neuvostoliiton kuppeessa ja Pohjolan perukoilla ennen nähty. Vaikka osa RAY Pokerin viehätystä oli tietenkin habitus, niin ihmiset eivät vain tyytyneet ihastelemaan ”vilkkuvaa ruumisarkkua”. He vaan he tulivat voittamaan rahaa! RAY Pokeri vetosi kaiken ikäisiin ihmisiin. Lapsiin ja nuoriin todennäköisesti siksi, että se edusti uusinta teknologiaa ja erilaisten teknisten laitteiden kanssa puuhastelu on aina ollut varsinkin poikien mieleen ja hieman varttuneimpiin siksi, että kaikki tuntevat pokeri -pelin jo ennestään. Sääntöjä tai pelin ideaa ei tarvinnut sen kummemmin opetella uudestaan. Jokainen tukkijätkä, hienostoporvari tai keskiluokan Keke oli joskus elämässään pelannut pokkeria kaveriporukassa edes pienellä rahapanoksella. Koska RAY Pokeri oli todellisuudessa vielä yksinkertaisempi, kuin toista ihmistä vastaan pelattu pokeri, niin kynnys pelaamiseen oli jo valmiiksi hyvin alhaalla.
Vaikka Suomessa elettiin tuolloin taloudellista nousuhuumaa, niin 1980-luvun lapsilla ei ollut vielä kännyköitä, ei internettiä, ei nettikasinoita, eikä niin paljon videopelejä ja pelilaitteita, kuin tänä päivänä. Pelaaminen tapahtui kaupoissa, R-kioskeilla, juna- ja linja-autoasemilla, sekä sellaisissa ravintoloissa, joihin 12-vuotiaskin pääsi vanhempien kanssa. Itse asiassa RAY Pokeri :a eivät olisi 12-vuotiaat saaneet lain mukaan pelata muutenkaan. Ikäraja oli 15 vuotta. Kasarilla Suomi ja maailma olivat kuitenkin hieman erilaisia, kuin nykyään. Tuolloin saattoi 12-vuotias ostaa Terminator -elokuvan Anttilasta ja 16-vuotias poltella tupakkaa laillisesti sisätiloissa. Kaljakaupoissa ei keskitytty paperien syynäämiseen, vaan myyntiin. Ilmastonmuutosta ei ollut olemassa, tai jos oli, niin otsonikerroksen oheneminen ja kasvihuoneilmiö olivat vain muutaman kiilusilmäisen viherhipin pakkomielle. Ei maailmaa sen kummemmin tarvinnut pelastaa. Dieseliä tankkiin ja mökki lämpeää öljyllä!
RAY Pokerin, Potin tai Kenon pelaaminen ala-asteikäisenä ei siis ollut asia, joka olisi ollut ankarimman valvonnan alla. Asenne oli enemmänkin: ”Pelatkoon pojat jos siltä tuntuu”. Rahaautomaattipelaaminen oli 1980-luvulla ilmiö, johon ei suhtauduttu vielä erityisen vakavasti. Ei ollut ongelmapelaamisen tukiryhmiä, valitustyötä tai kukkahattutätien ”salaliittoa”. Videopelien, rahapelien tai muuhunkaan pelaamiseen ei toisaalta myöskään suhtauduttu erityisen kiihkomielisesti, koska sitä harrasti niin harva. Tämä johtui siitä, että kaikenlainen teknologiaan perustuva pelaaminen oli vielä lapsen kengissä.
USA:ssa, briteissä ja vastaavissa länsimaissa oli ollut pelihalleja jo vuosikymmenten ajan, mutta Suomessa tällainen kulttuuri rantautui maihin vasta 1990-luvulla, kun Pelikaanit saapuivat Suomen keskisuuriin ja hieman pienempiinkin kaupunkeihin. Pelikaanin pelien ja RAY Pokerin, Kenon tai Potin ero oli kuitenkin se, että Mortal Kombat kakkosessa tai NHL Face Offissa ei voinut voittaa rahaa. Ne olivat puhtaasti hauskanpitoa ja viihdettä.
RAY Pokeri :a ennen oli RAY julkaissut jo Potti-nimisen pelikoneen. Hedelmäpeli löi läpi isosti, mutta lisää oli tulossa. RAY Pokeri on astetta jännempi peli. Paljolti uuden ominaisuuden, tuplauksen takia. Tuplaukseen liittyi niin monta mystistä, jopa spirituaalista uskomusta. Tämä oli isolta osin rakentamassa Pokerin kulttiasemaa suomalaisten keskuudessa. Ja nimenomaan sen alkuperäisen Pokerin! Tuplauksessa piti arvata, onko piilotettu kortti iso vai pieni. Isot kortit olivat 8-13 ja pienet kortit 1-6. Seiska oli kaikesta pahin, koska sillä hävisi aina. Millaisia uskomuksia tuplaukseen sitten liittyi?
Ainakin se, että tietyssä vaiheessa taustalla soivaa biisiä, kannatti painaa. Toinen uskomus oli, että kun painoi kumpaakin nappia täsmälleen yhtä aikaa, niin tuplaus meni aina oikein. Urbaanina legendana levisi tarina, missä ”tuplaajajengi” tyhjenteli kaikki kylän pokerit, koska osasi salaisen kikan, jolla tuplaus meni aina oikein. Totta kai RAY kiinnostui asiasta, mutta ei löytänyt mitään syy-yhteyttä tai erikoista pelikoneiden tuottoasteessa. Tarinat jäivät kuitenkin elämään. Ja kyllä niitä koulussa välitunnilla kerrottiinkin!
RAY Pokeri -pelikoneita on nykyään jo Suomi täynnä, mutta moni muistaa vain sen aidon ja alkuperäisen. Miten tämä jättimäinen jääkaappi-pakastimen kokoinen mööpeli sai alkunsa? Pokerin parissa työskenteli RAY:n pajassa vain pari ihmistä. Pokerikaapin runko oli tehty puusta ja RAY teetätti sen muualla. Muotoilun hoiti firma nimeltä Ergonomiadesign OY. Mikropiirit kaappi ja muut osat kasattiin Leppävaaran teollisuustalolla. Pokerin koodasivat täysin Raha-automaattiyhdistyksen omat työntekijät. Pokeri ei kuitenkaan syntynyt hujauksessa. Laitetta oli kehitelty jo 1980-luvun alusta lähtien. Esikuva Pokerille tuli luonnollisesti valtameren takaa. RAY:n johtoporras oli vieraillut Vegasi komeilla kasinoilla ja päässyt näkemään sikäläisiä videopokeriautomaatteja. RAY:n varatoimitusjohtaja osti samalta reissulta videopokeriautomaatin ja toi sen Suomeen. Tämän jälkeen alkoi armoton tutkiminen, testailu ja oman version kehittäminen.
Suomalaisessa Pokerissa on siis paljon lainattua, mutta esimerkiksi näytönohjain ja CPU on täysin suomalaista suunnittelua. Myös animaatio, missä kortit sekoitetaan ja läiskitään ruutuun, sekä viidennen kortin hidastettu paljastaminen on Made In Finland-tyyppinen ratkaisu. Pokerin design ei ollut mikään taideprojekti. Olli Hämäläinen (RAY:n tuotesuunnittelupäällikkö 1980-luvulla) kertoi, että suunnittelija hahmotteli paperille korttien ja voittotaulukon sijoittelun ja tämän jälkeen tämä ohjelmoitiin koneeseen, niin että se näytti samalle myös ruudulla. Pokeri oli syntynyt. Mitä kaikkea muuta Pokeri piti sisällään. Jos olet kiinnostunut laitteista ja tekniikasta, niin nyt sinua hemmotellaan.
RAY Pokeri -peliautomaatissa pelataan viiden kortin pokeria yhdellä vaihdolla (5 card draw), ilman välipanostuksia. Pelaaminen ei tapahdu mitään toista kättä tai pelaajaa vastaan, vaan tavoitteena on saada ainoastaan mahdollisimman hyvä käsi. RAY:n Pokeri -automaatissa minimivoitto tuli kolmosilla ja kahdella parilla. Isoin voitto napsahti värisuoralla. Panostus oli yhdestä (1) markasta viiteen (5) markkaan. Maksimivoitto oli aluksi 100 markkaa (noin 20 euroa). Pian RAY tehtaili kuitenkin 200 markan (noin 40 euron) pokereita. 200 markan voiton, eli värisuoran tai vitoset sai harvoin suoraan.
RAY pokeri :ssa siis päävoitto oli erittäin harvainen, kuten se toki ”oikeassakin” pokerissa on. Sen sijaan tuplaamalla oli mahdollista voittaa esim. 160 markkaa. Silloin 10 markan voitto piti tuplata onnistuneesti 4 kertaa. Ei tuplaaminen kuitenkaan helppoa ollut. Voiton todennäköisyys on joka kerta on rutkasti alle 50%, koska 7-kortilla ei saanut koskaan mitään. Voitot sai aina halutessaan rahaksi heti, kun painoi voitonmaksua. Jos et ottanut voittoja ”pelitililtä”, eli voitto-sarakkeesta, niin niitä käytettiin automaattisesti seuraavaan peliin.
RAY Pokeri :in oli ohjelmoitu normaali 52 kortin pakka + yksi jokeri. Tätä ei toki ulkopuolinen voinut mitenkään tietää tai todistaa oikeaksi (paitsi ehkä laskemalla kortteja), mutta RAY Pokeri -pelin innovaatiopäällikkö Kimmo Koskinen vahvisti, että kysessä todella oli 52 kortin satunnaisesti jakava pakka, ilman mitään talon etuja tai vippaskonsteja. RAY Pokeri tuotta Raha-automaattiyhdistykselle voittoa paljolti siksi, että yhdellä parilla pelaaja ei vielä saanut mitään. Toisekseen tuplaus oli sen verran houkutteleva, että monet ”sortuivat” hulluttelemaan sen parissa ja tietysti lopulta hävisivät. Kenenkään onni kun ei voi koskaan kestää ikuisesti.
Ei ole varmuutta, kuka tuplaus-ominaisuuden alun perin oli keksitty, mutta on vaikea uskoa, että idea oli RAY:n. Rahapelien luvatussa maassa Amerikassa, josta Pokeri oli Suomeen omaksuttu, on rahapelien bonus- ja muita erikoisominaisuuksia ollut olemassa suunnilleen niin kauan kuin rahapelejäkin. RAY todennäköisesti opiskeli taitavasti valtameren takaisia bonuspeliominaisuuksia ja rantautti Suomeen sen parhaimman. Tai ainakin suomalaisille parhaiten sopivan. RAY Pokeri -tuplaus on nerokas lisäominaisuus monestakin syystä. Ensinnäkin se tarjosi ainutlaatuisen draaman kaaren: kaikki tai ei mitään, taivas tai helvetti. Monet pelaajat eivät jaksaneet kerätä rahaa pelitille jako kerrallaan, koska eivät ehkä uskoneet, että RAY Pokeri :sta voisi pitkässä juoksussa tällä tavalla jäädä voitolle.
Sen sijaan he odottivat ensimmäistä kahden parin tai kolmosten kättä ja löivät heti tuplauksen päälle. Tuplauksesta saattoi pienimmälläkin voittosummalla kivuta aina maksimivoittoon asti. Jos voitit markan panoksella esimerkiksi 2 euroa, niin pystyit tuplaamalla paukuttelemaan aina 128 markkaan asti, joka vaati 6 onnistunutta tuplausta. Vitosen panoksella minimivoittosumma oli 10 markkaa. Tuplaamalla kympin onnistuneesti neljä kertaa pääsi tykittelemään peräti 160 markkaan asti. Jos olet sijoittanut peliin vitosen, niin 160 markan potti on aika kova juttu. Tämä tosin vaati sen, että kyseessä on 200 markan RAY Pokeri. 100 markan RAY Pokeri tarjosi myös tuplauksen, mutta esimerkiksi markan panoksella minimivoiton tuplaaminen pysähtyi 64 markkaan. Jos kyseessä oli 200 markan RAY Pokeri, niin toki näitä isoja (yli 100 euron voittoja) saattoi saada esimerkiksi nelosilla, värisuoralla ja täyskädellä. Niitä tuli kuitenkin niin harvoin, että juuri tuplaaminen oli salainen ase jättivoittojen naaraamiseen.
Tuplaukseen liittyi kuitenkin myös se nurja puoli. Otat 80 euron voiton ja ahneus iskee – tuplaus ja 160 euroa pelissä – KOSH. Riskin otto oli todella houkuttelevaa, siitäkin huolimatta, että pelaajat eivät ehkä täysin ymmärtäneet omien todennäköisyyksienä heikkoutta. Koska vanhassa, 1980-luvun RAY Pokeri :ssa seiskakortti ei ollut iso eikä pieni, niin ns. ”outteja” oli tästä syystä kerta heitolla vähemmän. Pelaaja pakotettiin ottamaan vastaan huonommat ”oddsit”, kuin niin sanotussa reilussa tuplauksessa (joka tuli mukaan myöhemmin) oli. Tämä toki oli pelintekijöiden oma salainen valttikortti ja voiton keräämisen ase. RAY Pokeri ei koskaan tuottanut tappiota ja tällaisilla pikkujutuilla se varmistettiin. Tuplaus todella houkutteleva keino saada pelaajat hurjimaan voittorahoillaan. Useammin rahat menivät lopulta, mutta joskus RAY Pokeri toi voittojakin. Fiksut tajusivat lopettaa, kun sijoitettu raha oli tullut esimerkiksi 10-kertaisena takaisin.
Tuplaus tarjosi siis joko taivaan tai helvetin. Useasti kuitenkin ihmiset pelasivat melko maltillisesti. Kympin pari. Välillä kokeiltiin tuplausta. Voiton tunne oli sanalla sanoen huumaava, kun raha kilisi pelitilille ja valot vilkkuivat. Maltilliset pelaajat osasivat nauttia itse pelin tuomasta jännityksestä ja hauskanpidosta pokeri-pelin parissa. Tavoitteena ei ollut rullata viikon ruokarahoja tai vastaavasti kärsiä nälkää hävittyjen pelien takia. Ainoastaan pitää hauskaa ja nauttia uudenlaisen viihteen parissa oluttuopin ohessa. Kun RAY Pokeri oli kokeiltu, niin palattiin muihin hommiin. RAY Pokeri oli ikään kuin Jukeboxi. Maksat siitä, että saat hyvää fiilistä noin neljän minuutin ajan.
Musiikillinen muisti on sisäänrakennettu ihmisiin. Me kaikki muistamme klassisen Urheiluruutu- sekä Lotto-tunnarin. Sukupolvi, joka on elänyt 1980-luvulla nuoruttaan muistelee kultaisia vuosiaan monesti musiikin avulla. Mega Man 2: Dr. Wily Stage 1, Super Mario, Duck Tales, Castlevania tai Vuoristosairaalan tunnari on helposti jäänyt elämään aivolohkojen sopukkaan lähinnä musiikillisen mielleyhtymän kautta. Elokuvia, TV-sarjoja ja pelejä myydään monesti sen soundtrackin avulla. Joskus Soundtrack on hyvänä apuna avittamassa mestarillista elokuvaa. Top Gun, Titanic tai Leijonakuningas muistetaan paitsi loistavina elokuvina, niin myös pelkästä Soundtrackista. Kun mieleen muistuu elokuvan tunnari, niin ihmiset helposti oivaltavat: ”Hei, se leffahan oli myös tosi hyvä!.
RAY Pokeri on varmasti yksi tällaisista tapauksista. Peli auttoi melodian tunnettuutta ja melodia pelin. Tuplausbiisi jos joku on kaikessa yksinkertaisuudessaan Beethoven-tasoinen, sävellyksellinen neronleimaus. Yksinkertaisen ja tarttuvan hittikappaleen tekeminen saattaa monen mielestä olla naurettavan helppoa. ”Daruden Sandstorm – hah hah! tekisin moisen pökäleen 3 minuutissa!”. Totuus on kuitenkin hieman toinen: yksinkertaisuus ei ole helppoa ja kansan suursuosioon päätyvän melodian tai kappaleen tekeminen äärimmäisen vaikeaa. Mestariteokset eivät synny tuurilla, vaikka välillä siltä tuntuukin.
RAY Pokeri -tuplausmelodia on tätä samaa sarjaa: yksinkertaisen tarttuva mestariteos. RAY Pokeri -tuplausbiisin isä on nimeltään Kimmo Koskinen. Absurdia on, että Koskinen ei ole alkuperäiseltä ammatiltaan suinkaan säveltäjä, vaan koodari. Koskisen kertomuksen mukaan hänen tarkoituksenaan oli luoda ”pomppiva kapakkapianomelodia” ja silloisella tekniikalla lopputulos oli se, mitä RAY Pokeri -koneissa soi. Kuitenkin tässä tapauksessa teknologian rajoittavuus saattoi olla enemmän voimavara. 1980-luvun RAY Pokeri :ssa ei ollut käytössä kuin yksi ainoa äänipiiri. Koskisen mukaan asiassa piti tehdä suurta soveltamita, että saatiin ylipäätään monta ääntä päällekäin. Toisin sanoen se, että perus-melodiakuvion kaveriksi saatiin bassoraita.
Vaikka olosuhteet ja lähtökohdat olivat näin askeettiset, niin kansa rakastui RAY Pokeri -tuplausbiisiin. Tai ehkä juuri siksi? Joskus paras tulos nimittäin syntyy niin, että kaikki ylimääräinen karsitaan pois, jolloin on pakko keskittyä olennaiseen ja tehdä mahdollisimman hyvä perusta. Tämä pätee myös musiikkiin Erityisesti KOSH-äänestä tuli klassikko. Se kaivetaan vielä tänäkin päivänä todella yllättäviin yhteyksiin symboloimaan epäonnistumista ja pieleen menoa. Avioliitto KOSH, Pitkäveto KOSH, kännykkä järveen KOSH. Tämän ääniefektin symboliset mahdollisuudet ovat rajattomat. On ihmeellistä, miten yksi ainut ääni (tai kahden äänen sarja) voi sopi niin moneen tilanteeseen ja kuvata sitä niin osuvasti. Kimmo Koskinen tuskin saanut KOSH-äänestä minkäänlaisia rojalteja, mutta hän tuskin aikanaan aavisti, minkälaisen ”tunteiden tulkitsijan” hän Suomen kansalle KOSH-äänen avulla keksi.
Tätä pitkin kolikot matkasivat voitonmaksuun. Jos hopperi oli täynnä, niin rahat menivät pussiin, johon päätyivät koneen keräämät rahat. Tämä pussukka käytiin kerran viikossa tyhjentämässä ja rahat matkasivat pelikoneista aina kansanterveydelle. Koneeseen sisään syötetyt kolikot menivät sinistä putkea pitkin eteen päin laitteessa. Samanlaista materiaalia, kuin mistä putki oli tehty, käytettiin esimerkiksi pölynimurien tekniikassa.
RAY:n valmistama kortti, jossa sijaitsee peliprosessori. Prossu on Motorlan MC68008 ja RAM-muistia löytyi huikeat 16 kilotavua. Ohjelmistoa ohjailivat EPROM-piirit. Jos Pokeri piti päivittää, niin nämä piirit vaihdettiin. Samanlainen kortti löytyi monesta muista sen ajan peleistä ja laitteista.
Pokerin näytönohjain oli myös RAY:n tiimin 100%:sti itse kehittämä. Hitachin HD63484 toimi ohjainpiirinä. Ohjainpiirin tehtävänä oli siis ohjata kuva näytölle. Kortin muistikapasiteetti oli peräti 512 kilotavua. Tekniikka mahdollisti mutkikkaamman graafikkan ruudun muihin osiin, sillä aikaa kun graafinen esitys on muuten näytöllä vähäisempää. Pokerin näytönohjain kykeni 16 värin palettiin. Kuvassa näkyvä rahakoneisto ohjasi hoppereita ja lukitusta, jonka takana rahanjako oli. Kyseinen vehje oli edistyksellinen aikaansa nähden. Vaikka setelirahaa ei voinut 1980-luvulla käyttää pelikoneissa, niin rahakoneisto oli valmistettu siihen jo tuolloin. Setelivaihtoehdolle oli valitsimessa oma portti.
Rahakoneiston ohjaimella oli tärkeä rooli RAY pokeri :n mekaniikassa. Tämä siru ohjaili hoopperia ja rahantuloa. RAY pokerin rahakoneiston ohjain oli teknologisesti aikaansa edellä ja sitä pystyi käyttämään myös muissa laitteissa kytkemällä sen suoraan kiinni. Mielenkiintoinen huomio on se, että jo 1986 suunniteltiin setelikäyttöisiä pelikoneita. Ja vaikka asia toteutui konkreettisesti vasta yli 20 vuotta myöhemmin, niin tässä kortissa on oma valitsin seteleille.
Tämä härveli ohjaili valoa ja ääntä. Ruutu pitää olla kirkas ja selkeä, jotta pelaaminen onnistuu. Ja musiikin tulee olla tarttuvaa, jotta ihmiset saavat jännittävämmän kokemuksen. Sitä se todellakin oli. Kaikki on peräisin General Instrumentsin äänipiiristä Ay-3-8912. Se kykeni peräti 3-kanavaiseen ääneen. Äänikortista pystyi säätämään äänen voimakkuutta ja siinä oli myös erillinen vahvistin. Valon ja äänen ohjauslaite oli RAY:n itse tehtailema.
Tästä ämäyristä ääni tuli fyysisesti pihalle ja pelaajan korviin. Philipsin valmistama, rungoltaan muovista valmistettu kaiutin toisti tuplausbiisin uskollisesti joka kerta.
Pokerin näyttö, eli monitori hajosi ”mystisesti” aika usein. Olisikohan joku lyönyt siihen suutuksissaan nyrkillä? RAY:n huoltomiehet saivat matkustella pitkin maita ja mantuja korjaamassa näyttöjä takavuosina. Näytöt valmisti pääosin japanilainen Nanao.
Tämä kapistus ei ole kattolista, vaan suojakouru. Jotkut pelaajat olivat nimittäin oivaltaneet, että automaatin saa tyhjäksi rahoista kun kaataa vettä tuuletusritilään. Vesi tunnetusti aiheuttaa oikosulun ja kun kone menee tilttiin, niin alkaa alapuolella kilistä. Tämä suojakouru ohjasi veden eri osoitteeseen, kuin missä virtapiirit sijaitsivat.
Mars-merkkinen lukko, joka tunnisti 5 ja 1 markan kolikot. Sähköllä toimivaa vempainta yritti monet huijata lomaliiroilla ja vastaavilla, mutta se oli turhaa. Kun eurot tulivat, niin pelikoneet hyväksyivät hetkellisesti 50 pennin rahoja, luullen niitä 2-euroisiksi.
Jokaiselle toiminnolle oli pokerissa erillinen nappi. Pelaaja tunnisti relevantit napit siitä, että niihin syttyi valo. Pokerin napit sai alkuperäisessä laitteessa ikävä kyllä irti, joten huoltomiehet eivät taaskaan jääneet tyttömiksi. Myöhemmin napit rakennettiin niin, että purkaminen ulkokautta oli vaikeaa.
Voitonmaksu-nappi toimi kahdessa eri merkityksessä. Kun sait vähintään kolmoset tai kaksi pari, eli otit vointon, niin voitonmaksunapilla sait voitetut rahasumman ”ylös”, eli niin voitot-sarakkeeseen oikeaan yläkulmaan. Jos painoit tässä tilanteessa vointonmaksua uudelleen, niin sait voitot ”alas”, eli itsellesi. Markat alkoivat kilistä alalaariin ja se tietysti kohotti fiiliksen huippuunsa. Aina ei voitonmaksua kannanut kuitenkaan pumpata kärsimättömästi. Jos voitto ei ollut kummoinen ja tiesit, että haluat jatkaa pelaamista, niin voitot kannatti ottaa ylös tai painaa tuplausta. Voitonmaksua ruvettiin pumppailemaan vasta siinä vaiheessa, kun pelaaja oli sitä mieltä, että voitot-sarakkeessa on nyt tarpeeksi iso raha panostettavaan rahasummaan nähden.
Eniten miestä vaati tilanne, jos tiesit, että olet sijoittanut peliin jo melkoisen summan, mutta saat ison voiton, jolla pääset nollille tai edes lähelle sitä. ”Vahinkojen minimointi” on rahapeleissä aina vaikeaa ja se vaatii sekä järkeä, kärsivällisyyttä, että kovaa luonnetta.Kun aloitit vaikkapa kymmenellä markalla ja sait vitosen panoksella täyskäden, nelosen tai värin, ja voitot-sarakkessa alkoi käymään vipinä, niin tätä nappia oli kiva päästä painamaan. Olo oli kuin kuninkaalla.
Tässä kirjoittelee yksi ensimmäisistä haikaloista, terve! Olen ollut mukana Kasinohai-tiimissä sen perustamisvuodesta 2015 asti, mutta kiinnostukseni iGaming-alaa kohti alkoi jo vuonna 2011 pelattuani ensimmäisen kerran pokeria... Lue lisää kirjoittajasta