Viisikymmentä hakijaa: Suomen lisenssihakemukset kertyvät – Ruotsin esimerkki varoittaa

Hakemukset kaksinkertaistuivat parissa kuukaudessa

Poliisihallituksen rahapeliyksikkö kertoi tällä viikolla vastaanottaneensa noin 50 toimilupahakemusta Suomen uuteen lisenssijärjestelmään. Vielä maaliskuun lopussa hakemusten määrä oli 24 – luku on siis yli kaksinkertaistunut parissa kuukaudessa. Käytännössä ennuste 40–50 toimijasta saavutettiin jo yli vuosi ennen suunniteltua avausajankohtaa.

Hakijoissa on enemmistö ulkomaisia operaattoreita, mikä tuo omat haasteensa hakemusten käsittelyyn. Poliisihallituksen vanhempi neuvonantaja Juha Katainen totesi, että "hakijoiden enemmistö on ulkomaisia yhtiöitä, mikä lisää hakemusten käsittelyn ja arvioinnin monimutkaisuutta".

Hakijoilta peritään 29 000 euron käsittelymaksu, ja hakemuksen varsinainen arviointi käynnistyy vasta sen jälkeen.

Veikkauksen nettikasino- ja vedonlyöntijohtaja Jarkko Nordlund tiivisti alan tunnelmat osuvasti: "Laki sinänsä on hyvä. Mutta nyt kaikki odottavat, mitä se käytännössä tarkoittaa – mitä bonuksia saa tarjota, millainen mainonta on sallittua, missä kanavissa saa näkyä, mitä vastuullinen pelaaminen edellyttää. Kaikki kannattavat lisenssimarkkinaa, mutta haluaisimme pienet yksityiskohdat selville."

Ruotsi varoittaa: Lisenssi ei yksin riitä

Juuri kun suomalaista lisenssiä hakevat operaattorit ruuhkauttavat poliisihallituksen postilaatikkoa, Ruotsista saapuu huolestuttavia uutisia. Ruotsin rahapelivalvoja Spelinspektionen julkaisi 15. kesäkuuta 2026 vuosittaisen kanavointiraporttinsa, jonka päätulos on tyly: Kanavointiaste laski 85 prosentista 84 prosenttiin vuodesta 2024 vuoteen 2025.

Luku kuulostaa pieneltä pudotukselta, mutta suunta on väärä. Ruotsi avasi lisenssimarkkinansa vuonna 2019 nimenomaan kanavoinnin parantamiseksi – tuolloin arviolta alle 50 prosenttia pelaamisesta tapahtui valvotun järjestelmän sisällä. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin maa on tavoitteestaan (90 %) edelleen jäljessä, ja kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan.

Eritasoiset pelimuodot paljastavat syvemmän ongelman: Vedonlyönnin kanavointiaste on 96 prosenttia, mutta nettikasinoilla vain 81 prosenttia. Toisin sanoen lähes joka viides euro, joka käytetään ruotsalaisella nettikasinolla, valuu Spelinspektionenin valvonnan ulottumattomiin.

Ruotsin verkkopeliyhtiöiden kauppajärjestö BOS (The Swedish Trade Association for Online Gambling) kutsui tilannetta "vakavaksi varoitusmerkiksi" ja varatoiminnanjohtaja Daniel Valiollahi vaatii hallitukselta jo pitkään suunniteltuja lisätoimia laittomien operaattoreiden markkinointikieltoon.

Spelinspektionenin raportti nimeää kolme pääsyytä sille, miksi pelaajat käyttävät lisensoimattomia sivustoja:

1. He ovat sulkeneet itsensä Spelpaus-rekisterin kautta kaikilta lisensoiduilta toimijoilta,
2. etsivät parempia voittomahdollisuuksia,
3. tai pelejä, joita ei löydy lisensoitujen tarjonnasta.

Raportti tunnistaa yhteensä 2 186 Ruotsissa lisensoimatonta sivustoa, joista 976 on nettikasinoita.

Kansanedustaja Nikkanen: "Kanavointi ratkaisee kaiken"

SDP:n kansanedustaja Saku Nikkanen kiteytti asian näin: "Järjestelmää on tarkasteltava ennen kaikkea kanavoinnin näkökulmasta. Kuinka iso osa suomalaispelaamisesta tapahtuu lisensoitujen toimijoiden kautta ja kuinka tehokkaasti viranomaiset pystyvät valvomaan markkinaa."

Nikkanen ei pidä mainonnan räjähtämistä suurimpana uhkana – vaikka hän pitää sitä lähes varmana. Hänen mukaansa suurin riski on, että Suomi ei onnistu kanavoimaan pelaamista lisensoitujen toimijoiden piiriin, ja tyhjiön täyttävät sääntelyn ulkopuoliset tahot.

"Se riski on olemassa, että tyhjiön täyttävät toimijat, jotka eivät kuulu sääntelyn piiriin. Silloin ongelma ei poistu, vaan siirtyy ainoastaan pois viranomaisten tutkasta.", hän päättää. Nikkanen varoittaa myös ylisuurista odotuksista ja korostaa, että uudistukselle on annettava aikaa ja että käytännön kokemusten perusteella tehdään johtopäätöksiä siitä, tarvitaanko suomalaisille nettikasinoille lisää rajoituksia.

Kuka määrittelee kanavoinnin – ja kenen eduksi?

Tässä kohtaa on syytä pysähtyä kriittisemmän kysymyksen äärelle. THL:n erikoistutkija Jani Selin julkaisi kesäkuun alussa 2026 vertaisarvioidun tutkimuksen (Corporate Political Strategies and Discursive Frames of the Gambling Industry in Finland's Gambling Policy Reform, Nordisk Alkohol- & Narkotikatidskrift), jossa hän analysoi 36 virallista lausuntoa Suomen rahapelilain valmisteluprosessista.

Selinin keskeinen havainto: rahapelialan toimijat eivät ainoastaan kommentoineet yksittäisiä lakipykäliä, vaan pyrkivät muokkaamaan sitä, miten rahapelipolitiikan ongelmat ylipäätään määritellään julkisessa keskustelussa. Toimintaa kutsutaan Corporate Political Activity (CPA) -käsitteellä.

Tutkimuksen mukaan kanavointiargumentti oli yksi alan keskeisimmistä retorisista välineistä: operaattorit korostivat toistuvasti, että lisenssijärjestelmän onnistuminen riippuu kanavoinnista – ja juuri siksi tiukat vastuullisuustoimet, kuten bonuskiellot, tappiorajat tai affiliaattirajoitukset, olisivat haitallisia, koska ne heikentäisivät lisensoitujen toimijoiden kilpailukykyä suhteessa laittomiin.

Selin ei väitä, että ala olisi toiminut epäasiallisesti – lausunnot ovat normaali osa suomalaista lainvalmistelua. Mutta tutkimus nostaa esiin kiusallisen kysymyksen: jos kanavointia käytetään argumenttina lähes jokaista kuluttajansuojatoimea vastaan, kenen intressiä se palvelee – pelaajien vai operaattoreiden?

Tutkimus osoitti myös, ettei ala muodostanut yhtenäistä rintamaa. Kansainväliset rahapeliyhtiöt nojasivat voimakkaasti oikeudellisiin perusteluihin ja vastustivat rajoituksia, Veikkauksen argumentointi poikkesi selvästi kansainvälisistä toimijoista, ja PAF tuki joissain kysymyksissä jopa tiukempia vastuullisuustoimia kuin kilpailijansa.

Mitä Suomi voi oppia Ruotsista?

Suomen uusi rahapelilaki (10/2026) on monessa suhteessa mallinnettu Ruotsin järjestelmän mukaan: 22 prosentin GGR-vero vastaa Ruotsin tasoa, ja tunnistautumisvaatimus sekä kansallinen itsepoistorekisteri ovat suoraan haettu pohjoismaisesta pelikirjasta.

Mutta Ruotsin ongelmat ovat selkeä oppikirja siitä, mihin kiinnittää huomiota:

• Nettikasinot ovat heikoin lenkki: Ruotsissa vedonlyönnissä kanavointi toimii (96 %), mutta nettikasinoissa se on jäänyt 84 prosenttiin. Syitä ovat muun muassa tiukemmat bonussäännöt ja pelivalikoiman rajoitukset, jotka ajavat pelaajia pois lisensoitujen sivustojen tarjonnasta. Suomi kohtaa saman haasteen: laki jättää vielä monta yksityiskohtaa – kuten bonusehdot ja pelitarjonnan laajuuden – avoimiksi.
• Estomekanismit ovat kriittisiä – eikä niistä pidä tinkiä kanavoinnin nimissä: Uuteen suomalaiseen rahapelilakiin ei kirjattu maksuliikenne- tai verkkoliikenne-estoja lisensoimattomille sivustoille. Hallintovaliokunta edellytti, että niiden tarvetta arvioidaan erikseen lain voimaantulon jälkeen. Ruotsissa estot puuttuvat edelleen – ja se näkyy numeroissa. Helsingin yliopiston CEACG-tutkimuskeskus on varoittanut, että ilman tehokkaita estomekanismeja kanavointi voi jäädä puolitiehen.
• Poissuljetut pelaajat ovat ongelma: Sekä Ruotsissa että Suomessa on kansallinen itsepoissulkujärjestelmä. Ruotsissa Spelpaus-rekisteristä suljetut pelaajat käyttävät lisensoimattomia sivustoja eniten – koska he eivät voi enää pelata laillisesti ruotsalaisen lisenssin saaneella kasinolla. Suomelaisen rekisterin tulee tarjota aidosti toimiva polku vastuulliseen pelaamiseen eikä vain ajaa pelaajia pimeille sivustoille.

Markkinointisääntelyllä on kaksi terää. Liian löysä sääntely synnyttää mainostulvan, joka voi lisätä pelihaittoja. Liian tiukka sääntely – tai affiliaattimarkkinoinnin täyskielto – voi sen sijaan ajaa pelaajat hakemaan tietoa listaamattomilta sivustoilta, joissa ei ole kuluttajansuojaa. Affiliate-markkinointi olisi halutessa voitu sisällyttää sääntelyyn selkeillä säännöillä.

Alan huoli: Liikaa toimijoita pienelle markkinalle?

Hippos ATG:n lakiasiainjohtaja Antti Koivula esitti rehellistä kritiikkiä: "Suomi on aika pieni maa, johon lisätään paljon toimijoita."

Markkinoiden saturoituminen ei ole teoreettinen riski: jos 50 toimijaa kilpailee samasta pelaajapohjasta, koveneva kilpailu voi houkutella operaattoreita tarjoamaan aggressiivisempia bonuksia tai löyhempiä ehtoja – tai siirtymään kokonaan pois lisenssijärjestelmästä, jos marginaalit eivät riitä.

Konsultti Jari Vähänen on arvioinut Veikkauksen kokonaisarvoksi noin 4,5 miljardia euroa sisältäen lottopelit ja fyysiset automaatit. Uudessa järjestelmässä Veikkaus säilyttää yksinoikeuden lottoihin ja fyysisiin peleihin, mutta kilpailee avoimilla markkinoilla nettikasinoilla ja vedonlyönnissä.

Numerot ovat lupaavia, mutta työ alkoi jo

Viisikymmentä hakemusta kertoo, että kansainvälinen rahapeliala uskoo Suomen markkinaan. Se on hyvä lähtökohta. Mutta Ruotsin esimerkki – jossa kanavointi laskee seitsemän vuotta markkinan avaamisen jälkeen – muistuttaa, että lisenssijärjestelmä on vasta väline, ei ratkaisu.

Ratkaisevia kysymyksiä ovat: kuinka tehokkaasti Suomi kykenee sulkemaan lisensoimattomat operaattorit pois markkinoilta, millaisiksi bonussäännöt ja pelitarjonta muotoutuvat, ja ovatko valvontaviranomaisten resurssit riittäviä.

Nikkanen tiivistää haasteen: "Ensin pitää todeta, miten se toimii käytännössä. Sen jälkeen voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä, tarvitaanko uusia rajoituksia vai ei."

Suomi avaa rahapelimarkkinansa heinäkuussa 2027. Kanavoinnin stressitesti alkaa silloin. Aino Lahti - Sisällöntuottaja